Hikeä ja kuria Singaporessa

Singapore on 700 neliökilometrin (eli jotakuinkin Manner-Ahvenanmaan) kokoinen saari Malesian niemimaan eteläkärjessä, jolla asuu viitisen miljoonaa ihmistä. Maa on kuuluisa kovista laista ja rangaistuksista, joilla tiheästi asutun maan sekalainen väki pidetään kurissa ja nuhteessa. Väestöstä 74% on kiinalaistaustaisia, 13% malesialaisia, 9% intialaisia ja loput muita kekkuleita. Maan pääkieli on englanti, mutta virallinen kieli on silti malaiji. Vastaan tulee jatkuvasti myös mandariinikiinaa ja tamilia (intiaa). Singapore oli meille helppo laskeutuminen Kaakkois-Aasiaan: eksoottisuutta löytyi, mutta kaikki oli modernia ja toimivaa, eikä kieliongelmia ei juuri ollut.

Matka Brisbanesta Singaporeen ei sujunut pulmitta, mutta aluksi katastrofaaliselta vaikuttava matkustuspäivä muuttui lopulta oikein mukavaksi. Varhain aamulla odottelimme seitsemän pintaan että hostellin respa aukeaa ja saamme avaimemme panttimaksun takaisin. Meillä piti olla silti ihan hyvin aikaa junailla lentokentälle, ja lennolle jonka olisi määrä lähteä puoli kympiltä. Lentokentällä Singapore Airlinesin check-inissä tuli sitten mutkia matkaan. Air New Zealand, jonka lennoilla lentelimme pätkät LA:sta Sydneyyn saakka, oli tunaroinut e-lippumme. Yhtiö oli peruuttanut kaikki Sydneyn jälkeiset lentolippuvarauksemme, kun muutimme lentoaikatauluamme ja hyppäsimme Samoan yli. Liput meillä siis oli, mutta ei seuraavaksi lähtevälle lennolle. Singapore Airlinesin avulias virkailija vei meidät Air New Zealandin tiskille selvittämään asiaa. Soittelu- ja selvittelyrumbassa kului tietysti aikaa. Kahta minuuttia ennen lentomme check-inin sulkeutumista Air New Zealand ei ollut vieläkään saanut lippujamme siirrettyä seuraavalle lennolle, mutta pääsimme siitä huolimatta tsekkaamaan rinkat lennolle ja kiirehtimään turvatarkastuksen ja imigraatiojonojen läpi portille, jossa Singapore Airlinesin virkailija odotteli tuoreiden e-lippujemme kanssa ja pahoitteli vielä tapahtunutta. Itse lento olikin paras turistiluokan lento mitä olemme koskaan kokeneet. Singapore Airlines on valittu useamman kerran maailman parhaaksi lentoyhtiöksi, ja samaa mieltä olimme me. Kahdeksan tunnin lennon aikana palvelu toimi jatkuvasti, ruoka oli hyvää, omissa monitoreissa oli tarjolla 120 leffaa, yli 800 pätkää jaksoa tv-sarjoja, 750 albumia musiikkia ja läjä pelejä. Tällaista kuuluu lentomatkustuksen ollakin!

Perille saapuessamme lentokoneessa matkustajia muistuteltiin vielä ystävällisesti, että Singaporessa huumeiden salakuljettajaa uhkaa kuolemantuomio. Onneksi meillä ei ollut huumeita mukana. Uuden passin kanssa tuli kuitenkin ongelmia. Markuksen Sydneystä saama väliaikainen passi on aivan oikean passin näköinen, mutta koneellisesti sitä ei pysty syystä tai toisesta lukemaan. Tämä aiheutti maahantulomuodollisuuksissa hämmennystä, ja Markusta juoksutettiin tiskiltä toiselle selvittämään asiaa. Lopulta virkailijat uskoivat passin olevan oikea, ja portit Singaporen saarelle aukenivat.

Jo lentokentälle saavuttaessa tuli selväksi että Singaporessa ei syljeskellä purukumia maahan tai tussata nimiä metronikkunoihin. Kaikki oli kliinisen kiiltävää ja siistiä. Varoituskyltit seinillä muistuttivat sakoista, joita vandalismista tai pienistäkin erheistä rapsahtaa. Ekakertalainen purukuminsyleksijä voi saada 500 euron pikkurapsun, useamman kerran kiinni jäädessä jopa 1500 euroa ja pakkotyötä. Yleisen WC:n vetämättä jättämisestä saa 75 euroa sakkoa, mutta hissiin kusemisesta pamahtaa jo 250 euroa. Jos haluaisit kusta hissiin, Singapore ei ole hyvä paikka kokeilla.


Singaporessa oli todella yksinkertainen ja helppokäyttöinen metroverkosto. Ja siisti.


Tuhat Singaporen dollaria on nykykurssilla 500 euroa.


Pahanhajuisen durian-hedelmän vienti metroon on kielletty. Taksitkaan eivät ota Singaporessa durian-asiakkaita kyytiin. Rangaistusta ei ole edes määritelty tauluun, mutta luultavasti se ei ole mitään kivaa.

Singapore, varsinkin keskusta, on isolla rahalla tehty. Maa on ollut hurja talousraketti viimeiset 30 vuotta. Halpatuotanto on siirtynyt ajat sitten köyhiin naapurimaihin. Parikymmentä vuotta sitten taisi vielä "Made in Singapore" -teksti olla arveluttavan laadun merkki, mutta toista on nykyään. Singapore panostaakin nykyään bioteknologiaan ja muihin korkean teknologian aloihin. Lisäksi maa on suosittu turistikohde, tarjoten siistin ja helpon tavan tutustua Aasiaan. Sijaintinsa puolesta Singapore on passeli välipysäkki Australian ja Euroopan välillä matkaaville.


Singaporen nimikkojoki ja CBD:tä


Singapore kasvaa kovaa kyytiä. Saarella asuu 5 miljoonaa ihmistä, ja maan tavoite on kasvattaa väkilukua 6,5:een miljoonaan.


Ja näinhän sitä saadaan mahtumaan vaikka 6,5 miljoonaa ihmistä samalle pienelle maapläntille.


Menot meneillään Buddha Tooth Relic Temple -temppelissä


Rukoussuitsukkeita


Temppelin vahdilla oli melkoinen rykelmä vatsalihaksia.


Taidokas täti näpräili kuvia lasipullojen sisälle.

Australiassa oli jo lämmintä, eli kolmenkymmenen pinnassa mentiin. Singaporeen rinkkojen kanssa saavuttassa sama lämpötila tuntui tukahduttavalta, sillä kosteusprosentti oli lähellä sataa ja paita tuntui liimautuvan iholle heti metrosta ulos noustessa. Aamut ja illat olivat hieman inhimillisempiä, keskipäivällä ulos läkähtyi. Viikon aikana opimme väkisin nauttimaan ostoskeskuksissa hengailusta: Ulkona kävellen edetessä oli mukava pelastautua vähintään puolen tunnin välein ostareille nauttimaan täydellisestä ilmastoinnista. Joka kerta pelastavaan sisätilaan päästessä molemmilta pääsi helpotuksen huokaus: "Aaaaaaah". Ostoskeskuksia Singaporessa olikin aivan loputtomasti. Keskustassa vaikutti olevan joka toisessa korttelissa monikerroksinen ostari, usein tilaa oli ainakin neljä kerrosta ylöspäin ja kolme kerrosta maan alla.


Singaporen ostoskeskusten taso vaihteli laidasta laitaan. Rahalla tehdyt uudet ostarit olivat nähtävyyksiä itsessään.


Timanginen talo


Singaporen rakennustyylien kontrastia


Paikallisia kerrostaloja ei ole tehty laatikkomuotilla.


Viehättäviä asuintaloja Chinatownin laitamilla


Kaduilla ei näkynyt paljon roskia. Satuimme kerran näkemään kun erään ostoskeskuksen edessä oli joku pieni kokkare kiinni maassa, ja paikalle saapui ostoskeskuksen työntekijä (puku päällä tottakai), nirhasi roskan asfaltista irti paperinpalan avulla, ja kantoi roskikseen.


Ohjeet pienen vihreän miehen esiinkutsuun


Futuristinen ostoskeskus Orchard Roadilla, ostoskadulla jolta löytyy kaikki luksusmerkkimyymälät.


Singaporenkin kadut olivat täynnä outoja ja erilaisia joulukoristeita.


Joulupukin reki ja vetojuhdat singaporelaisittain

Tyyrissä, modernissa Singaporessa voi elää huokeastikin kun tietää mistä hyvää ruokaa saa halvalla. Ns. hawker centerit eli erilaisissa halleissa ja ruokasaleissa sijaitsevat katuruokakojurivistöt ovat aivan erinomaisia tankkauspaikkoja. Yleensä jokaisen halvemman ostoskeskuksen kellarikerros on pyhitetty näille ruokailupaikoille. Katuruoka Aasiassa on yleensä hieman arpapeliä vatsan kustannuksella, mutta Singaporessa isoveli valvoo kansalaisten hyvinvointia, ja paikallisissa kojuissa on kovat hygieniastandardit. Hawker centerit ovat kansan rakastamia ruokapaikkoja, meidän vakiopaikkamme oli täynnä jopa iltakymmeneltä. Kattiloissa porisi laidasta laitaan erilaisia malesialaisia, kiinalaisia ja intialaisia herkkuja. Pitäydyimme enimmäkseen paikallisissa klassikkoruoissa, mutta tarjolla olisi ollut myös krokotiiliä, kilpikonnaa, sammakkomuhennosta, rauskuja ja kaikkien tutumpien eläinten sisäelimiä ja saparoita. Kahdella eurolla söi jo mahan täyteen, ja äveriäs herkuttelija pystyi keräämään neljällä-viidellä eurolla usealta eri kojusta parhaat makupalat tarjottimelleen.


Hawker centereissä ei makseta hienostuneista ruokapöydistä tai ruokailuvälineistä, vaan herkullisesta aidosta ruoasta.


Erilaiset nuudelikeitot olivat katukeittiöiden vakiotavaraa. Alle kahdella eurolla sai mahan täyteen erinomaista ruokaa. Varsinkin thai-versiot merenelävineen olivat meidän mieleemme.


Maissi-pähkinä-pannukakku, hintaa alle euron. Ei siis mitään edellispäivän jämiä, vaan pannari paistettiin tilauksesta.


Sushi oli Singaporessa edullista, joskaan ei aivan ilmaista. Kuvan pieni takeaway-rasia maksoi 2,50 euroa.



Singaporessakin kävimme liukuhihna-sushiravintolassa, jossa poimitaan liukuhihnalta herkullisimman näköiset eväät ja maksetaan syötyjen lautasten määrän mukaan. Tässä paikassa oli erikoisuutena omat päätteet joka pöydässä joilla pystyi tilaamaan sammakkohiirellä jotain muuta jos liukuhihnan tarjonta ei miellyttänyt.


Löysimme sattumalta suositellun intialaisen Annalakshmi -ravintolan, joka pyörii vapaaehtoisvoimin, ruokaa saa tilata ja syödä niin paljon kuin jaksaa, ja ateriasta maksetaan omantunnon mukaan. Paikan palvelu ja ruoka oli ensiluokkaista, mutta podimme loppupäivän huonoa omatuntoa miettien olisiko kuitenkin pitänyt maksaa enemmän.

Drop Inn oli hauska Ikea-sisustettu backpacker-majatalo rauhallisessa kaupunginosassa, jossa viihdyimme lopulta kahdeksan yötä. Toiminnassa Drop Inn oli saapuessamme ollut vasta kolmisen viikkoa. Paikan pitäjä, topakka singaporelaistyttö Ryo Jun takasi viihtyvyyden avuliaisuudellaan ja ystävällisyydellään. Tunnelma oli mukavan rento ja sosiaalinen, tutustuimme moniin uusiin ihmisiin, reissaajiin sekä paikallisiin. Nuoret singaporelaiset olivat fiksua ja hauskaa väkeä.


Singaporen hostellimme oli vasta avattu, ja paikkaa pyöritti yksin reipas neiti Ryo Jun. Vieressä Outi täydessä varustuksessa valmiina jatkamaan matkaa.

Singapore Zoo on valtaisa eläintarha, ja kuulu eläimille tarjotusta luomu-ympäristöstään. Muutamat eläinlajit liikkuvat siis periaatteessa vapaana, kuten pienet tamariini-apinat ja kissamakit (pysytellen kuitenkin omilla reviireillään). Paikka oli myös melkoisen iso, ja kohtasimme jälleen uusia eläinlajeja, kuten pahkasikamaisen hirvisian ja aasialaisia apinalajeja. Perinpohjaiseen tutustumiseen ja kaikkien esitysten katsomiseen olisi pitänyt varata ainakin kokonainen päivä. Eläintarha oli rakennettu nerokkaasti niin ettei eläimiä tarvinnut katsoa häkkien ja verkkojen takaa, niitä vaarallisiakaan. Sen sijaan eläinasukkien ja ihmisten välille oli pykätty oli vesiesteitä ja kasvillisuutta. Tuona päivänä paikka oli vain harmillisen täynnä vilkkaita koululaisryhmiä, jotka eläintarhan laajuudesta huolimatta aina välillä pakkautuivat rintamaksi muiden kävijöiden ja eläinten väliin. Singapore Zoo ja aiemmin vierailemamme Brisbanen Lone Pine Koala Sanctuary ovat molemmat maailman parhaiden eläintarhojen Top10-listalla, ansaitusti.


Eläintarhan vierailijat nauttivat häkittömistä näkymistä eläinten elämään.


Sulawesilta kotoisin oleva hirvisika oli uusi tuttavuus.


Valkoinen tiikeri eli rewantiikeri oli kunnioitettavan kokoinen kissa.


Meneehän se päivä näinkin, oksalla roikkuessa.


Tämä pitkäraajainen tyyppi nappasi (sa-)puskan hoitajiensa heitosta.


Söpö kääpiövirtahepo harrasti vesijuoksua akvaariossa.


Toteeminaamojen ilmeissä oli jotain fingerporilaista.


Orankipienokaiselle kaikki oli uutta ja ihmeellistä.


Myös jääkarhun mielestä Singaporessa oli kuuma.


Nenäapinat poseerasivat ylimielisesti tietäen näyttävänsä hyvältä.


Merilehmä eli dugongi oli pulska ja leppoisa kaveri.


Splash-amfiteatterissa esiintyi esimerkiksi tämä taidokas merileijona. Esitykseen saatiin draamaa, kun vapaaehtoinen isukki yleisöstä epäonnistui frisbeen kopittamisessa merileijonalle, ja shown vetäjät pelottelivat heittävänsä isukin altaaseen jos tämä vielä töskäisi. Yleisössä istuva hepun lapsi purskahti kovaan itkuun luullessaan, että kohta on isä altaassa merileijonan kanssa. Ja heittohan ei onnistunut yhdelläkään uusintayrityksellä. Näytelmän katsominen kirveli.

Singapore oli loppujen lopuksi ihan ookoo tuttavuus, johon ei ehkä tarvitse lähteä toista kertaa lomailemaan, mutta ihan mielellämme voisimme pistäytyä joskus toistekin istumassa iltaa paikallisella katuruokatorilla, kylmän Tiger-oluen ja kaiken kummallisen ruoan kera. Singaporesta jatkoimme matkaa bussilla kohti Malesian niemimaata, ja yhtäkkiä reissaaminen olikin taas ihmeellistä ja jännittävää. Olimme olleet selkeästi liian pitkään kehittyneemmissä maissa! Mutta tarinoita Malesiasta sitten seuraavalla kerralla.


Malesialainen bussikyyti oli halpa ja myös näytti siltä.