Sydney ja Brisbane

Saavuimme Sydneyn lentokentälle, Australiaan. Oli läkähdyttävän kuuma ja nappasimme taksin kohti majapaikkaamme. Julkisilla matka olisi pitänyt taittaa keskustan kautta, ja hintaa olisi tullut melkeinpä taksin verran, joten mukavuudenhalu voitti. Sydneyssä majailimme kuusi yötä, tehden joitakin tutkimusretkiä kaupungin ytimeen, mutta enimmäkseen lataillen akkuja, suunnitellen seuraavia kuukausia ja hoitaen Markuksen passipulman vihdoin pois alta. Podimme selkeästi elämysähkyä Uuden-Seelannin jälkeen, sillä kaikista mukavimmalta tuntui vain olla ja öllöttää.

Kävimme siis hetimmiten Sydneyn Suomen konsulaatissa kyselemässä miten valtio aikoo hoitaa omansa takaisin kotiin. Yllätykseksemme halvin tapa ratkaista asia oli saada samantien käteen väliaikainen passi, ja Suomeen palattua saada uusi pitempiaikainen passi sen tilalle. Ja nämä molemmat siis ilmaiseksi! Jouduimme kyllä maksamaan konsulaatille 230 Australian dollaria, eli 140 euroa passin tekemisestä, mutta saimme mukaan reklamaatiolomakkeet rahojen takaisinperimiseksi, valmiiksi terästettynä todistuksella että passi oli todellakin valmistusvikainen. Konsulaatissa oli myös mukava rupatella taas hetken suomea muidenkin kanssa kuin keskenämme, ja kuulemamme topakka "moikkelis koikkelis!" -tervehdys pisti hymyilyttämään.

Passinsaantiin ei siis mennyt kuin reilu vartti, pelätyn kuukauden sijaan. Päätimme näin ollen edetä Australian etapin läpi pikavauhdilla, nauttien vain pienet maistiaiset Sydneystä ja Brisbanesta. Näkemistä tässä maassa riittäisi, mutta maa on mantereensa kokoinen ja etäisyydet ovat valtavia. Nämä kaksi suurta kaupunkia olivat kuitenkin mukavia kohteita, ja vajaa pari viikkoa hujahti sukkelasti.

Sydney oli tyylikäs ja siisti kaupunki. Parina ensimmäisenä päivänä päädyimme katselemaan kävellen keskustan eri laitamia, kymmenisen kilometriä hellemarssia per päivä. Päivälämpötilat heiluivat +30-35 asteen paikkeilla, joten hidas tepastelukin vei mehut tehokkaasti. Kaupungin tarjoamilla juomavesipisteillä tankkasimme nestettä kuin kamelit. Sydney erilaisine kaupunginosineen oli kuitenkin tarpeeksi kiinnostava paikka että jaksoimme laahustaa ympäriinsä porottavan auringon paahtaessa. Suomen konsulaatissa mainitsivatkin, että edellisenä viikonloppuna kaupunki oli kärvistellyt +45 asteen helteessä. Tällainen helle riivaa Sydneyä onneksi vain pari kertaa vuodessa.


Sydney

Bisneskeskustaa

Kierrätyspullokuusi. Monessa maassahan pulloja ei kierrätetä edes kuusiksi, joka on tietenkin synkistänyt mieltä, varsinkin kun pullovettä on usein vain pakko ostaa.



Sydneyn oopperatalo on ajattoman tyylikäs.


Huntsman and dogs, hunsvotti ja koirat


Powerhouse Museum Sydneyssä oli monipuolinen. Kuvassa aito ja alkuperäinen Wattin höyrykone.


Naapurin katolta alkoi kuulua illalla mahdoton naurunremakka. Yllätykseksemme bongasimme pari kookaburraa, eli isonaurajaa, keskellä Sydneyä.


Myöhemmin pääsimme näkemään Kookaburran myös lähietäisyydeltä.


Sateenkaarilurit pitivät mekkalaa lähiömme puissa.

Olimme mielissämme saatuamme selville että Sydneyn hostellimme oli reppureissaajan unelmakaupunginosan, Newtownin kyljessä. Newtown on opiskelijoiden ja kaikenlaisten boheemien kummajaisten kaupunginosa jonka pääkatu King Street koostuu useista huokeista etnisistä ravintoloista, rennoista kahviloista, pikkuputiikeista ja baareista. Erityispiirteenä King Streetille on loputon thai-ravintoloiden määrä: Niitä on viimeisimmän laskelman mukaan yli kolmekymmentä! Meidän piti ennakkosuunnitelmien mukaan kokata Australiassa itse ruoat, mutta söimmepä sitten kuitenkin ulkona jatkuvasti, ja säästimme kaikesta muusta.


Thailounaan sai kalliista Sydneystä alle viidellä eurolla. Meiltä on pyydetty enemmän ruokakuvia tänne blogiin, joten näitäpä tulee lisää!

Oleiltuamme lähes viikon Sydneyssä oli aika vaihtaa maisemia, tai kaupunkia, ja taitettavana oli tuhat kilometriä pohjoiseen. Tämä tarkoitti 14,5 tunnin puuduttavaa yöjunamatkaa Brisbaneen. Penkkien kovuus ja niiden kallistuskulma kun olivat VR:n tasoa, nu(o)kkumismukavuutta ei ollut siis tarjolla. Samassa vaunussa matkasi aivan hämäriä tyyppejä, kuten edessämme istuva ja tuoksuva, vimmaisesti päänahkaansa rapsuttava iso äijä samanhenkisen vaimonsa kanssa, sekä pariskunnan tatuoitu humalainen kaverilauma. Vaimo tutkiskeli äijänsä päänahkaa muutamaan otteeseen, mutta sieltä ei nähtävästi löytynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Pääsimme aamukuuden jälkeen zombeina perille, ja kävelimme keskustan läpi majapaikkaamme kuulemaan että huoneemme vapautuisi vasta iltapäivällä yhdeltä. Onneksi saimme nukkua hostellin tv-huoneen sohvilla siihen asti, ja nukuimmekin kuin tukit.

Brisbanessa punkkasimmekin sitten keskellä Central Business Districtiä, kauluspaitaisten it-työläisten keskellä. Keskustan kävelykaduilla oli esillä joulukoristeita ja joulunalusajan ostoshulluttelu oli jo täydessä vauhdissa. Meille molemmille tämä on ensimmäinen joulu poissa kotoa ja talvisesta säästä, eriskummallista oli siis seurata joulukuoron hoilausta keskellä kuumaa kesäpäivää. Pehmeät paketit eivät täällä päin luultavasti sisällä villasukkia tai pipoja. Brisbanen aktiviteettimme olivat myös tuota vanhaa tuttua, ympäriinsä kävelyä. Keskustassa sijaiseva kasvitieteellinen puutarha oli nätti paikka, jossa asusteli esimerkiksi varaaneja, australianpyhäiibiksiä (voi elämä näitä lintunimien suomennoksia...) ja nokikanoja.


CBD, Brisbane. Tuttuja, tylsiä peilipintaisia kerrostaloja on täälläkin.


Taidetta


Brisbanen rantamia


Iibiksiä oli puistoissa kuin varpusia Suomessa.


Kasvitieteellisessä puutarhassa oli kummia kasveja.


Outo peili ja me


Tutut joululaulut raikasivat kaduilla ja kaupoissa.


Joulushoppailijoita ja turisteja


Cyberkengurut lepäilivät Brisbanen kaduilla.

Brisbanen ja koko Australian tähtihetki oli Lone Pine Koala Sanctuary, eläinten rauhoitusalue sekä eläinpuisto, jossa pääsi töllistelemään elikoita läheltä aivan eri tavalla kuin peruseläintarhassa: Vallabeja ja kenguruja sai syöttää ja silittää, ja mm. koalat ja sateenkaarilurit puuhastelivat vapaana ilman kaltereita. Petolintu-esitys pöllöineen ja kotkineen oli aivan loistava, Outi olisi päässyt ottamaan lentävän pöllön vastaan hanskalla suojatulle käsivarrelle jos ei olisi ujostuttanut niin kovin, nopeampi vapaaehtoinen vei sitten voiton. Koalia pääsi myös ottamaan syliin, jos oli valmis maksamaan valokuvasta. Rahat menivät eläinten ja niiden elinalueen ylläpitoon, joten kymmenen euron maksu koala-kaverikuvasta ei tuntunut niinkään pahalta. Valokuvauskatoksessa oli ikuistettuna kuuluisuuksia, jotka hekin ovat pidelleet näitä pörröisiä pussieläimiä, kuten paavi, Marilyn Manson, Mihail Gorbatshov, Nine Inch Nails, Kelis, Britannian kuningataräiti ja Jackie Chan. Koala Sanctuaryssa opimme lisäksi, että Tasmanian tuholainen eli pussipiru olikin aivan erinäköinen otus kuin se piirretyistä tuttu örkki, eivätkä ne edes pyörineet tornadoina ympäriinsä. Eniten jäi kyllä harmittamaan ettemme onnistuneet Australiassa näkemään vesinokkaeläimiä, emmekä varsinkaan lyyrypyrstöä (engl. Superb Lyrebird), joka on varsin metka, ehkä metkoin lintu koskaan! Jos et usko, katso tämä video. Siinäpä lisää syitä palata joskus Australiaan.


Tornipöllön hypnoottinen katse


Koirapöllö


Tuoreet hiirulaiset pitävät koirapöllösi turkin kiiltävänä.


Tässä vaiheessa kouluttaja joutui jo nuhtelemaan pöllöä ruoalla leikkimisestä.


Valkomerikotka on Australian toiseksi suurin petolintu.


Ja tässä on se suurin: Kiilapyrstökotka


Etsi kuvasta hermostuneempi poseeraaja.


Australian tunnusomaisin eläin


Kengu ja Ruu


Tällä vompatilla on ehkä ollut parempiakin päiviä.


Loikka!


Meillä ei ollut tällä kertaa tarjota luonnonihme- tai maisemakuvia, joten tarjolla on nyt vain eläimet ja Outi -kuvia. Tässä kuvassa on kengurua pienempi pomppija, vallabi.


Helteisenä iltapäivänä kenguruilla on parempaakin tekemistä kuin loikkia ja nyrkkeillä.


Tokkuraista tuumailua puunoksalla. Koalat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, eikä näiden pussikarhujen ainoasta ravinnonlähteestä, vähäenergisistä eukalyptuslehdistä paljoon riitäkään.


Hellyttävä hetki. Koalaherran nimi oli Yabi.


Tasmanian tuholainen ärhentelee.


Lähi-koala


Kypäräkasuaari


Vompatti surkeana

Matkareitistämme voisimme kertoa sen verran, että lensimme eilen Brisbanesta tänne Singaporeen. Meillä on nyt yhdeksän viikkoa aikaa ihmetellä Kaakkois-Aasiaa, ja helmikuun alkupuolella on seuraava varattu lento Bangkokista Delhiin. Yhdeksän viikkoahan on aivan naurettavan lyhyt aika tälle etapille, sillä reitin varrelta Singaporen jälkeen löytyisi muunmuassa Indonesia, Malesia, Thaimaa, Laos, Kambodza ja Vietnam. Jokainen näistä olisi mielenkiintoinen ja ennakkohypen mukaan ehdottomasti käymisen arvoinen maa, mutta meidän on tehtävä valintoja ettei kaakkois-Aasian osuus mene aivan läpijuoksuksi. Matkan varrella olemme oppineet että kuukausi on melko hyvä aika viipyä aina yhdessä maassa kerrallaan: silloin alkaa jo ymmärtämään paikallista elämänmenoa enemmän, eikä tarvitse vain juosta pakollisia nähtävyyksiä läpi.

Alla vielä TOP-3 nukkuma-asennot. Koalat ne osaavat nauttia päiväunista:


#3


#2


#1 Voittajan tyylinäyte

P.S. Kosmopoliittinen pikkujouluniksi sinne Suomeenkin: Pikkujouluaikaan useat aussinaiset piikittävät botoxia jalkoihinsa noin 1500 dollarin arvosta, eli 900 eurolla per jalkapari kestääkseen korkkareiden päällä elämisen juhlakauden yli. Miksi et ole tullut ikinä ajatelleeksi itse tätä?

P.S.2. Kiitokset sukellusvinkeistä Teemulle, Satulle ja Suville! Koskapa Malesian itärannikkoa pyyhkivät monsuunisateet tähän aikaan vuodesta, paras paikka opetella sukeltamaan näyttää olevan Thaimaan saaret. Harmillisesti etenemme Thaimaahan juuri pahimaan turistipiikkiaikaan, mutta eiköhän sieltä löydy uimavettä meillekin.