Idästä Keskilänteen

Aloitimme roadtrippimme Yhdysvaltojen halki New Yorkista ja suuntasimme ensialkuun kohti Washington D.C.:tä. Olimme hyvissä ajoin etukäteen varanneet vuokraamosta ison, laiskan Mercury Grand Marquis-maantielaivan. Kriteerinä autovalinnalle oli riittävä koko, jotta neljä matkaajaa rinkkoineen viihtyisi suljetussa tilassa yli kolme viikkoa ilman että klaustrofobia pääsisi yllättämään. Ameriikan tyyliin kokoa on sekä autolla että teillä, joten matkustus on ihan rattoisaa. Laivamme hörppii bensaa melkoisen reippaasti, mutta pitempienkin matkojen taivaltaminen on silti edullista, sillä menovesi maksaa täällä nykyisin noin 0,4 euroa litralta.


Täällä ovat niin autot kuin tietkin kookkaita. Etelämpään mennessä myös ihmisten koko kasvaa.

Washingtonissa majailimme yhden yön muutaman kilometrin päässä keskustasta, mutta onnistuimme tekemään sekä saapumisiltana että seuraavana aamuna melko kattavat ekskursiot kaupunkiin metrolla ja kävellen. Kävimme ihailemassa kaupungin monumentteja, joita riitti yllin kyllin. Valkoinen talo oli yllättävän pieni ja vaatimaton pytinki, eikä isäntä edes tullut kuistille morjestamaan. Washingtonin monumentti, Capitol Hill, Lincolnin patsas, Vietnamin sodan muistomerkki, Iwo Jiman muistomerkki ja muut nähtävyydet oli hauska nähdä paikan päällä - moni kun oli niin tuttu näky televisiosta ja elokuvista.


Valkoinen Talo


Washington-monumentti


Abe




Vietnamin sodan muistomerkki ja patsaita



Liput liehuivat monumentin juurella, niin kuin ne liehuvat kaikkialla muuallakin tässä maassa.


United States Capitol


Iwo Jiman muistomerkki

Washington oli rauhallinen ja halpa paikka verrattuna New Yorkiin. Keskustassa ei ruuhkia näkynyt, ja sen liepeiltä löytyi idyllisiä vehreitä lähiöitä. Kaupunkeja vertaillessa erot kiteytyivät lauseeseen: "Kylläpä huomaa ettei olla enää pääkaupungissa". Paikallinen metro oli futuristinen ja siisti, emmekä ole kyllä aiemmin nähneet metrovaunujen lattioilla kokolattiamattoja. Ehkäpä pikkuisen persoonaton tuo poliitikkojen, virkamiesten ja lobbareiden kaupunki oli, mutta mielenkiintoinen mutka yhtä kaikki.


Joku Washingtonin futuristisista metroasemista


Washington on täynnä kaikenlaisia valtion virastoja. FBI:n pihalla oli pomminpurkajien auto.


Eric Idlen nimmari Warner Theatren edustalla

Etelä-Amerikassa matkasimme verkkaisesti, mutta Pohjois-Amerikan osiomme lähti etenemään heti reipasta kyytiä. Washingtonin jälkeen etenimme Niagaran putouksille, osuen St. Marys-nimiseen pikkukaupunkiin yöksi matkan varrella. Kävimme seuraavana päivänä vilkaisemassa putoukset ja nauttimassa buffalo wingsit viereisessä Buffalossa ja jatkoimme matkaa länteen päin. Seuraavaksi yöksi pysähdyimme Erie-järven rannalle Erien kaupunkiin, ja sen jälkeen Detroitin edustalle Troyn pikkukaupunkiin. Tiiviin etenemisen jälkeen pieni tauko oli paikallaan, ja pidimme tuulisessa Chicagossa tukikohtaa muutaman päivän. Automatkailu sinänsä sujui oikein mukavasti: liikenne rullaili hyvää tahtia koko matkan New Yorkista Chicagoon asti, ja hyvä musiikki sekä huono huumori viihdyttivät matkalaisia.


Suurin osa reitistä matkataan isommilla Interstate-moottoriteillä. Pienemmät tiet risteilevät pikkukaupunkien läpi.


Bensa on halventunut paljon etelään päin mennessä. Halvimmat hinnat ovat olleet alle 2,20 dollaria per gallona. Tupakin hintoja emme ole seurailleet, vaikka nekin voidaan ilmoittaa näppärästi samalla taululla.



Erie-järven rannalla pääsimme testailemaan uutta zoomiobjektiivia.


Syksy näytti jo ensimmäisiä merkkejään pohjoisissa osavaltioissa, mutta lämmintä riitti edelleen.



Niagara ei säväyttänyt hirmuisesti Iguazún jälkeen, mutta oli aivan nätti silti. Turistikausi on jo parahultaisesti ohi, joten saimme ihailla putouksia ilman turistiryppäitä.

Chicago yllätti meidät positiivisesti: Sen ydinkeskusta, Loop, oli hyvin käveltävissä, siisti ja tarjoaa julkista tilaa taideteoksineen. Rannan läheisyydessä sijaitsee Millennium Park, jossa tönöttävät suht kuuluisatkin teokset kuten peilitalomainen teräspapu Cloud Gate, ja jättimäinen lasiruudutettu ledinäyttö Crown Fountain, jossa nykyajan "gargoylit" sylkevät vesisuihkuja suustaan. Olimme mieltyneet jo New Yorkissa katselemaan kaupunkia pilvenpiirtäjien huipuilta, sekä päivä- että yönäkymänä, ja Chicagossa jatkoimme perinnettä. John Hancock Observatorysta oli upeat näkymät kaupungin lisäksi myös suuren sinisen järven poukamaan purjehdusaluksineen. Hancock Observatoryn huippu voi heilua vajaat 40 senttimetriä kovalla tuulella, joka on aika paljon pilvenpiirtäjälle. Kyseisessä rakennuksessa asuu myös tv-persoona Jerry Springer. Illalla selvisimme hyvin pienellä jonotuksella SkyDeckiin, Sears Towerin kerrokseen numero 103. Siellä oli mahdollisuus seistä kaupungin yllä pleksilasin päällä, ja me käytimme tämän mahdollisuuden urheasti. Sears Tower on nykyään nimeltän Willis Tower, sillä rahallahan saa tässä maassa vaikka uudelleennimeämisoikeudet maamerkkeihin. Willis Tower on vaatimattomasti läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus, ja maailmanlaajuisesti viidennellä sijalla.


Chicagon keskustaa ja jylhä Hancock Center


Chicagolainen. Lieneekö jazz-, blues- vai house-muusikko?


Pilvenpiirtäjiä riitti täälläkin, mutta tunnelma oli paljon rauhallisempi kuin Manhattanilla.


Pilvinen päivä Chicagossa Hancock Centeristä ihailtuna.


American Gothic patsasversiona


Chicagossakin riittää ikkunanpesijöille duunia.


Cloud Gate eli The Bean


Ja toisesta suunnasta...


Ja vielä altapäin


Lapset nauttivat Crown Fountainin suihkuista.


Great Lawn ja Jay Pritzker Pavilion


Yöllinen Chicago ja Michigan-järvi Sears Towerista katsottuna.


Hieman meinasi jännittää Sears/Willis Towerin lasiulokkeella seistessä. Jalkojen alla näkyi 412 metrin pudotus.

Tässä kaupungissa pääsimme vihdoinkin kokeilemaan paljon kehutun The Cheesecake Factoryn äklömakean ihania juustokakkuja. Palasimme paikkaan vielä toistekin todettuamme juustokakut kehujen arvoiseksi. Ravintola tarjosi myös ns. oikeaa ruokaa, herkullista oli sekin. Mielenkiintoisia museoita olisi riittänyt nähtäväksi, mutta aikaa olisi täytynyt olla taas päivä, pari enemmän. Kaiken lisäksi olimme sijoittuneet lähes viidenkymmenen kilometrin päähän Lislen pikkukaupunkiin Chicagon laitamille, sillä keskustassa ei ollut kohtuuhintaisia majoituspaikkoja tarjolla ollenkaan. Luonnontieteellinen museo Tyrannosaurus Rexeineen, jonne patikoimme hiki päässä, päästi viimeiset kävijät sisälle neljältä, josta myöhästyimme puoli tuntia. Näimme sentään vilaukselta itse Rexin. Jatkoimme matkaamme läheiseen akvaarioon, joka oli varustettu uskomattomalla määrällä erilaisia mereneläviä eri puolilta maailmaa. Sympaattiset delfiinit, pingviinit ja maitovalaat edustivat nisäkäspuolta.


Cheesecake Factoryn maailman paras juustokakku.


Chicagossa oli monta Segway-kiertoajeluita tarjoavaa toimistoa, mutta me koitimme polttaa edes murto-osan Cheesecake Factoryn kaloreista, siispä kävelimme.


Maitovalas huutelee jotain maitovalasjuttuja.


Reteempi pingviini

Markus on kiusannut itseään seuraamalla hotellihuoneiden televisioista vääntöä Obaman ajamasta terveydenhoitouudistuksesta, ja kieriskellyt hajoamisen partaalla etenkin seuraamalla republikaanien äänenkannattajakanava Foxin keskusteluohjelmia. Maan terveydenhuollon tilaan kannattaa tutustua vaikkapa vilkaisemalla Michael Mooren Sicko-dokkari. Vaikka tilanne on maassa monessa suhteessa sietämätön, sairausvakuutusfirmat lobbareineen koittavat pitää kynsin ja hampain kiinni saavutetusta rahanlypsykoneesta. Yleistä terveydenhuoltoa koitetaan rinnastaa kommunismiksi ja kansaa pelotellaan että valtion byrokraatit ja pykälät tulevat kieltämään hoidon sitä tarvitsevilta. Hurjan läpinäkyvää on kaikennäköinen lobbaus täällä, mutta valitettavan iso siivu kansasta uskoo kirkkain silmin puolueensa edustajien tarinat.


Chicagon skyline


Tämä elävä patsas oli opetellut robotin eleet kiitettävästi.


Wendy's tarjosi reissun ensimmäisen hampurilaisaamiaisen. Kuten muuallakin, täälläkin pyrimme jäljittelemään paikallisten ruokailutottumuksia!


Teillä näkyy kaikenlaisia menopelejä.


Internet-nuoret osaavat masinoida tyylikkäästi.