Olimme ennalta kuulleet paljon kehuja chileläisestä vieraanvaraisuudesta. Tuo ennakkohehkutus ei ollut liioiteltua, kuten tarinasta pian selviää. Ystävämme Erika oli asunut aikoinaan Santiagossa, ja laittoi meille matkan varrella Suomesta vinkkejä siitä, mitä paikassa kannattaisi nähdä. Pari viikkoa ennen Chileen saapumista saimme Erikalta vielä viestiä että hänen ystävällään Cecilialla on talossaan huone tyhjillään ja olisimme tervetulleita majailemaan sinne. Chile on Etelä-Amerikan mantereen kallein maa, joten ilmainen majapaikka oli hyvinkin tervetullut ja iloinen yllätys.
Palailimme vielä takaisin Andien länsipuolelle.
Cecilia tuli ystävänsä Marlysin kanssa hakemaan meitä lentokentältä, laittoi ruoat, järjesti meille ohjelmaa ja passasi meitä häkellyksiin saakka. Talossa asui myös hänen tyttärensä Carolina, opettaja ammatiltaan. Kommunikointi emäntäväkemme kanssa tietenkin takkusi, he eivät ymmärtäneet englantia emmekä me edelleenkään puhuneet juuri espanjaa. Siispä meidän oli vain ladeltava sanakirjan kera tarpeeksi espanjankielisiä sanoja saadaksemme asiamme selväksi. Heillä kuitenkin riitti kärsivällisyyttä loputtomasti keskusteluun, ja yksinkertaisten lauseiden hitaasti artikuloituun lausumiseen uudestaan ja uudestaan. Iltoja istuessa Googlen käännöstyökalu auttoi pitempienkin lauseiden kääntämiseen puolin ja toisin, ja saimme ihan järkeviäkin keskusteluja aikaan ilman yhteistä kieltä. Oli myös mukavaa saada pitkästä aikaa kunnon kotiruokaa, ei tietenkään aivan samanlaista kuin kotipuolessa. Cecilia valmisti meille muunmuassa mariscalia, joka oli superherkullista marinoitua kala-äyriäis-kasvis-sekoitusta, hieman cevichen tapaan.
Casa de Cecilia Santiagossa tarjosi kotiruokaa ja kotoisaa eloa. Illallista nautti kanssamme Patricio ja Cecilia.
Kävimme tutustumassa Concha y Toron viinitilaan, joka on suosituin viinitilakohteista Santiagossa. Chilessä tehtaillaan paljon hyviä viinejä, kuten moni varmaan tietäneekin, ja Concha y Toron Sunrise sekä Castillo del Diablo ovat suosittuja Suomessakin. Carolinan ja Ceclian kera otimme sangen maittavan viini- ja juustonmaistelu-kierroksen, ja opimme tutkimaan punaviinien ominaisuuksia kuten kunnon harrastajat konsanaan. Ennen maisteluja tutustuimme oppaan johdatuksella viininvalmistuksen saloihin ja tilan historiaan. Viinien kypsytyskellarin aromit olivat huumaavia!
Outi, Cecilia ja Carolina valmiina viinitilakierrokselle.
Santiagoa ympäröivät lumihuippuiset vuoret, ja näkymä on hieno kirkkaana päivänä. Valitettavasti savusumuisina talvipäivinä horisontissa näkyi melkein joka päivä vain harmaata.
Concha y Toron kehutut viinirypäleet kasvavat smogin hyväilyssä.
Castillo del Diablon kypsytyskellari, jossa legendan mukaan asuu itse paholainen. Viinitilan pääjehu levitti aikoinaan tällaista huhua ja sai lopetettua viinipullovarkaudet, taikauskoisten paikallisten uskoessa tällaisen tarinan.
Viinitilakierrokseen kuuluivat tietenkin maistiaiset.
Opettelimme haistelemaan ja maistelemaan eri rypälelajeja, sekä minkälaista viiniä kannattaa valita minkäkin ruoan seuraksi. Vasemmalta oikealle merlot - carménère - syrah - cabernet sauvignon.
Markus flunssaili hieman ja vietti pari päivää Santiagossa pötkötellen ja keräsi voimia tulevaa mantereenvaihtoa varten. Mikä lie pöpö tulikaan mukaan Buenos Airesista, sikaflunssa tahi joku muu? Santiagossa oli melkoisen koleita päiviä vielä syyskuun alussa, joten puolikuntoisena ei huvittanut liikkua pahemmin ulkona. Lokakuu olisi kuulemma jo oikein miellyttävää kevätaikaa, joten olimme vähän liian aikaisessa. Talojen rakennustekniikka Chilessä on lähempänä Englantia kuin Suomea, joten vilpoisaa oli myös sisällä. Onneksi kaasupulloilla toimivat lämmittimet pöhisivät nurkissa ja sähkölämmitetty patja (!) suojasi pahimmalta koleudelta, Markuskin sai flunssan paranneltua.
Paikallinen huoneenlämmitin
Markuksen lepäillessä "kotona" Marlys perheineen tarjosi muulle porukalle autokyydin merenrantakaupunki Valparaísoon, joka on kuulu rinteille ripotelluista värikkäistä taloistaan, boheemista kulttuurielämästään ja tietenkin kauniista merinäkymistä. Kaupungin rinteillä oli useampi näköalapaikka, joihin pääsi nousemaan hirvittävän jyrkässä kulmassa pienillä rinnejunilla. Piipahdimme myös Valparaíson kyljessä sijaitsevassa Viña del Marissa, jonka rannat ovat suosittuja kesäaikaan.
Valparaíso
Vähemmän tyyni valtameri tyrskysi rantakivikkoon Viña del Marissa.
Kävimme porukalla yhtenä iltana Cerro San Cristobalin vuorella katselemassa näköaloja. Huipulla oli Neitsyt Marian patsas.
Santiago de Chileä ilta-aikaan. Savusumuinen horisontti toi mieleen Blade Runner -elokuvan.
Santiagossa jätimme hyvästit Etelä-Amerikalle, ja matkasimme raskaan 22 tunnin rypistyksen New Yorkiin. Matkaaminen alkoi vieläpä iltakasilta, joten seuraavana päivänä perille päästessä olimme melkoisia zombeja. NYCissä tapasimme ystävämme Jopen ja Terhin, joiden kanssa suunnitelmanamme on täräyttää vähän vajaassa neljässä viikossa autolla mantereen halki, aina Los Angelesiin asti. Tätä reissua on suunniteltu yhdessä pitkän aikaa jo viime vuoden puolelta. Ajoitimme oman reissumme tänne USAan tähän väliin, Jope ja Terhi ajoittivat kesälomansa myös syyskuulle asti, joten saimme kokoon hyvän porukan maan läpi autoiluun. Näin alkuun ihmettelimme nelisen päivää hämmästyttävää New Yorkia, ja jatkoimme autoillen Washingtoniin, jossa majailemme nyt. Mutta tämän taipaleen etenemisestä ja näistä kaupungeista lisää piakkoin!
Santiagon tunnistamaton kiipijä
Noniin, roadtrippeily alkaa! Se se vasta onni kivvaa ja voi olla varmaan pieni kulttuurishokki tuolta etelä-amerikasta mennä sinne kulutusriemujuhlamaahan :)
VastaaPoista