Kaupunkielämää ja virtaavaa vettä

Edellisessä blogitarinassa kertomamme lisäksi risteilimme metrolla Buenos Airesia ympäriinsä, kävelimme useamman kaupunginosan läpi, ja onnistuimme löytämään monta todella mukavaa ravintolaa. Maistelimme myös erinomaisia mutta kohtuuhintaisia argentiinalaisia punaviinejä. Mehukkaan pihvin kanssa nautittu täyteläinen mendozalainen punkku sai ison miehen nöyräksi, kuten sai myös seuraavan päivän jälkitila. Tanniinit takoivat koko päivän päähän muistutustaan punaviinin ahneen nautiskelijan kurjasta kohtalosta. Ensiapulaukkuun olisi pitänyt mahduttaa pullo keltaista jaffaa. Joka tapauksessa Argentiina tarjoili parhaat liharuoat ja viinit mitä olemme tällä reissulla tähän mennessä kohdanneet. Kahden hengen illallisesta sai tosin pulittaa paremmassa paikassa 40-50 euroa.


Cabaña Las Lilas -ravintola omistaa oman karjaranchin, jossa kasvatetaan monen mielestä Buenos Airesin parhaat pihvilihat. Lisukkeet ovat sivuosassa pihvilounaassa, kuten tässä 500g järkäleessä.


La Cabreran sisäfile oli täytetty aurinkokuivatuilla tomaateilla, juustolla ja kinkulla. Lisäksi annokseen kuului oiva setti muuta särvintä. Annos on yhdelle hengelle.


Ja vielä yksi pikkuinen

Buenos Airesissa on myös japanilainen puutarha, joka ei ollut näin talviaikaan kukkeimmillaan, mutta vierailemisen arvoinen paikka se oli. Suuret ja värikkäät karpit uivat pienessä joessa, puut ja pensaat olivat kauniita, ja koko puisto oli japanialaisen harmoninen. Toki nautimme taas myös merenrantakaupungin suomasta etuoikeudesta, hyvästä sushista. Vaihteeksi söimme jopa muutakin japanilaista sapuskaa kuin sushia, kuten yakitoria ja udon-nuudeleita. Kyseinen ateriasetti oli lounaista parhain pitkiin aikoihin.


Japanialainen puutarha


Japanialainen puutarhakarppi moikkaa.


Buenos Airesin konekukkanen avautuu auringon noustessa ja sulkee metalliset terälehtensä yöksi.

Pistäydyimme katsomassa kuuluisia Iguazún vesiputouksia kolmen maan, Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn rajan tuntumassa. Pienempiä putouksia olimmekin jo bongailleet matkanvarrella monessa paikkaa, mutta tämä piti silti nähdä. Ostimme valmiin matkapaketin Buenos Airesista, joka oli samanhintainen kuin lennot ja majoitus netistä ostettuna mutta sisälsi myös lentokenttäkuljetukset ja kaksi opastettua kierrosta. Pidimme tukikohtaa Puerto Iguazún pikkukaupungissa Argentiinan puolella, ja teimme sieltä retket Argentiinan ja Brasilian puolelle putouksia. Putoukset kuuluivat 150 vuotta sitten vielä kokonaan Paraguaylle, mutta Kolmoisliiton sodassa Argentiina, Brasilia ja Uruguay jyräsivät Paraguayn täysin, ja nykyään kaksi kolmannesta näistä 275:sta putouksesta kuuluu Argentiinalle ja loput Brasilialle. Brasilian puoli tarjoaa ihan mukiinmenevät yleisnäkymät paikasta, mutta Argentiinan puolelta putouksia voi ihastella paremmin, ja luonnonpuiston kävelyreitit ovat monipuolisemmat.


Iguazún (tai portugaliksi Iguaçun) putoukset Brasilian puolelta katsottuna. Putouksia on yhteensä 275 kipaletta 2,7 kilometrin matkalla!


Molempien maiden puolella oli luonnonpuistot, joissa pystyi liikkumaan muiden turistien kanssa samoja reittejä ja ottamaan samat valokuvat.

Ilma ei suosinut meitä ensimmäisenä päivänä kun vierailimme Brasilian puolella ihastelemassa putouksien rypästäs. Sateesta ja pilvisyydestä huolimatta jylisevistä vesistä sai irti aika paljon. Ja pääsimmepä kuitenkin edes käymään päiväksi Brasilian puolella, vaikka aika ei nyt lopulta riittänyt tuon maan tutkimiseen ollenkaan. On kuitenkin pakko myöntää että vaikutelma oli vain luokkaa "no, ihan jees" ensimmäisen päiväreissun jälkeen. Toisena aamuna heräsimme aikaisin kirkkaaseen aamuun, ja vietimme koko päivän Argentiinan puolen luonnonpuistossa patikoiden, nyt kokemus oli ihan eri luokkaa. Lukuisten putouksien päälle ja juurelle oli rakennettu hyvät kävelysillat, joten veden hurjaa voimaa pystyi ihastelemaan tarpeeksi läheltä kastuen litimäräksi putouksien roiskeista ja usvasta.


Veden voima ihmetytti.



Vetten päälle oli rakennettu kävelysiltoja.


U-kirjaimen muotoisella Devil's Throat -putouksella on pudotusta 82 metriä.



Kuohuista nouseva usva pesi kameran hyvin.


Harvoin näkee ihmisiä litimärät vaatteet päällä yhtä iloisena kuin täällä. Sadetakit eivät liiemmin suojanneet pärskeiltä putousten juurella.



Argentiinan puoli putouksista oli ehdottomasti kauniimpi.


Veneretket tarjosivat intensiivisen tavan nähdä putoukset, mutta itse jätimme tämän kylpymatkan väliin.


Paraguayn paskanärhi (vapaa käännös)


Iguazússa oli kielletty ruokkimasta eläimiä, mutta aika moni oli opettanut koateja mistä sitä pöperöä saa kun tarpeeksi vonkaa.


Iguazún moshaava tirppa

Palasimme vielä takaisin Buenos Airesiin pariksi yöksi. Kaupunki tuntui jo yllättävän tutulta, mutta kävimme vilkuilemassa hieman uusia kaupunginosia joita emme olleet vielä nähneet. Harmillisesti, Iguazú-reissun aikataulujen vuoksi ja omaa saamattomuuttamme, missasimme kaksi kaupungin suosituinta turistinähtävyyttä: tangoshown yökerhossa ja paikallisjoukkue Boca Juniorsin jalkapallo-ottelun. Vaan onpahan seuraavalle käyntikerralle jotain tekemistä valmiiksi tiedossa.

Pitkän lentomatkustustauon jälkeen olemme nyt lennelleet urakalla: La Pazista Rurrenabaqueen, Rurresta Santa Cruziin josta Buenos Airesiin, Buenos Airesista mutkan Iguazuun ja lopuksi Santiago de Chileen. Tällainen yppely ympäriinsä ei ole yhtä rattoisaa kuin hidas eteneminen pienempien paikkojen välillä, mutta listamme "must-see" paikat kuten Bolivian viidakot, Iguazún putoukset ja Buenos Aires oli siroteltu niin nätisti ympäri mannerta että aikaa vain ei ollut tarpeeksi. Kaksi kuukautta riitti hyvin Ecuadorin ja Perun koluamiseen, mutta Bolivia, Argentiina ja Chile vaatisivat kukin vähimmillään kuukauden. Brasilia olisi myös erittäin mielenkiintoinen maa mutta valtavan kokoinen, ja sen koluamiseen pitäisi varata ennakkoihmettelyjen mukaan ainakin pari kuukautta.

Linja-automatkustus vaatii paljon aikaa ja kiireettömän mielentilan. Pitkille matkoille löytyy kyllä todella laadukkaita ja mukavia busseja, mutta välimatkat mantereella ovat huikeita. Esim. mielenkiintoinen Chile on yksistään yli 4300 kilometria päästä päähän. Vertailun vuoksi sama matka on Suomesta Pakistaniin tai Tansaniaan. Monet reppureissaajat kuitenkin jaksavat istua koko mantereen läpi bussilla. Olemme tavanneet matkalla useamman matkaajan jotka ovat aloittaneet alkuvuodesta, eli kesällä, Tulimaasta, Chilen ja Argentiinan eteläkärjestä, ja edenneet maitse Ecuadoriin tai Kolumbiaan asti. Me matkasimme jääräpäisesti talvea kohti. Vaikkemme mitään pakkastalvea kohdanneetkaan, osaamme tämän etapin jälkeen arvostaa suomalaisten talojen lämpöeristystä ja Andien ylänköjen asukkaiden sitkeyttä.


Buenos Airesin talvi ei ole turhan julma. Lämpimällä säällä on mukava ottaa arskaa vaikka kadulla.


Perhonen viihtyi Viiksien Kuninkaan ranteella.

Meille kolme kuukautta Etelä-Amerikassa oli ehdoton maksimi, sillä nähtävää ja koettavaa on vielä hurjasti ja aikaa on kovin rajallisesti. Nyt olemme mantereen viimeisessä etapissa, Santiago de Chilessä. Matkaamista tuli juuri täyteen neljä kuukautta, puolimatka häämöttää jo edessä. Santiagosta ja lähitulevaisuuden matkasuunnitelmista pakinoimme seuraavalla kerralla!

Näkemisen arvoinen Iguazú


P.S. Edellisestä postauksesta tipahti vahingossa pois onnittelut Marielle, Tuomakselle ja myös tuoreille isovanhemmille! Onnea siis paljon!

P.P.S. Viidakkovisan voitti ylivertaisesti MadDog-Antti, ylläripaketti lähtee siis hälle, onnea siis Antillekin! Huonoimmista vastauksista palkitaan Mikko R., joka saa haistaa argentiinalaisen huilun. Tuntematon punkki muuten tunnistautui moiseksi pirulaiseksi joka levittää pilkkukuumetta, mutta pikku flunssaa kummempaa ei ole onneksi ilmennyt vielä. Täydentelemme joskus oikeita nimiä ötököille.