La Paz

Tässä hieman lyhykäisempi blogipäivitys vielä tähän väliin, sillä saatamme olla pidemmän tovin ilman nettiä huomisesta lähtien.

Vierähti vain kivuton kolmetuntinen bussissa kun matkasimme pikkuruisesta Copacabanasta suureen pääkaupunkiin La Paziin. Odotimme sen olevan melko kaoottisen, uhkaavan ja ylisaasteisen. Yllätyimme onneksi mukavasti kun kaupunki olikin mielenkiintoinen, jopa kotoisa, eikä ollenkaan niin uhkaava kuin esimerkkiksi Lima. Toki kutem muissakin kaupungeissa liikuimme vain turvalliseksi todetulla alueella ja muistimme käyttää kaikki varokeinot näpistelyjen estämiseksi. Tässä todettakoon, ettemme ole vielä kohdanneet reissullamme uhkavia tilanteita eikä kummankaan taskuja tai laukkuja ole yritetty hamuta. La Pazissa viettämämme pari päivää eivät riittäneet kaupungin museo- ja taidekattauksen tutkailuun, kävimme sen sijaan sightseeing-bussiajelulla ja parturissa. Parturoinnit, Markuksen parran ajo sekä hiustenpesu köyhdyttivät meitä yhteensä 80 bolivianon eli kahdeksan euron verran. Kyllä parilla haparoivalla espanjan sanalla saa toiveensa perille toisinaan, koska lopputuloskin oli aivan kiitettävä. Kaupunkiolosuhteissa oli lisäksi oiva mahis täydentää (Outin) kosmetiikkavarantoja ja hyödyntää kattavaa ravintolatarjontaa.


Maantiemaisemaa matkalla Copacabanasta La Paziin


Bussi ei päässyt omin avuin koko matkaa.


Killi Killin näköalapaikalta oli makeat näkymät laaksoon levittyneeseen kaupunkiin.


Oikeassa reunassa La Pazin stadioni, 3637 metrin korkeudella. Jalkapallopelien vierasjoukkueet ovat protestoineet kovasti joutuessaan pelaamaan näin hengästyttävän korkealla. Bolivia onkin piessyt kerran Brasilian ja viime huhtikuussa Argentiinan (6-1!) tällä kotikentällään.


Jäätelö käy kaupaksi talvellakin.


La Pazin coolein jätkä


Johtoja setvimässä

Talsimme myös mäkistä La Pazin keskustaa ylös ja alas useamman tunnin verran ihmetellen värikästä, eläväistä ja erikoista kaupunkia. La Pazille ominaisena ilmiönä ovat myyntikojut katujen varsilla, joista löytyy aivan mitä vaan. Erikoisin kojurypäs on La Pazin kuuluisa Noitatori (Witches' Market). Noitain torilta löytyy kaikki tarvittava loitsun kuin loitsun tekoon, ja erinomainen valikoima talismaaneja, yrttejä ja taikajuomia. Myytävänä oli lisäksi omituisia koristekekoja, jotka oli rakennettu muun muassa karkeista ja leikkiseteleistä. Myöhemmin selvisi, että ne ovat lahjoja Pachamamalle eli Äiti Maalle (uskontojen sekoittumisen myötä Pachamama tuli olemaan paikallisille sama pyhimys kuin Neitsyt Maria). Pachamaman oletetaan pitävän karamelleista, joten näitä kekoja haudataan maahan hänen miellyttämisekseen, ja samalla toivotaan itselle ja lähimmäisille hyviä asioita.


Noitatorin myyjättäret eivät piitanneet valokuvattavana olemisesta.


Karkkia ja muuta mukavaa Äiti Maalle


Kukkuu! Kuivattuja laamansikiöitä on tulossa paketeissa kaikille tutuille joiden osoitteet meillä on mukana.

Olemme jo melkeinpä tottuneet korkeaan ilmanalaan ja pipopää-öihin. Ylämäkien taapertaminen ei aiheuta enää niin tuskaista puuskutusta. On kuitenkin mahtavaa todeta, että nyt viimeinkin laskeudumme ylängöiltä lämpimämmille alueille ja virtaakin pitäisi riittää taas enemmän. Öitäkään ei tarvitse enää viettää nenä jäässä!

Suunnitelmanamme on edetä lähiviikot hieman ripeämmällä tahdilla kuin Ecuadorissa tai Perussa, joissa kummassakin lorvailimme yli neljä viikkoa. Vajaan viiden viikon päästä meillä on lento seuraavalle mantereelle, ja sitä ennen olisi tarkoitus kierrellä vielä Boliviaa, käydä mahdollisesti ihastelemassa Pantanalin aluetta Brasiliassa, ja matkata Argentiinan kautta Chileen. Ainoa ostamamme matkalippu tähän kierrokseen on yhdensuuntainen lento Rurrenabaqueen, Pohjois-Boliviaan huomenna, joten suunnitelmat voivat vielä joustaa...


La pazilainen perhonen


Kyber-Che vartioi La Pazia.


Boliviassa syöpöttely on halpaa. Lounaan saa alle eurolla (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, juoma), ja kuvassa olevan argentiinalaisen grillin parillada-annoskin maksoi lisukkeineen ja salaattibuffetteineen vain viisi ja puoli euroa.