Buenos Aires

Jonkin verran on tapahtunut sitten Amazonia-retken... Rurrenabaquesta lennähdimme Bolivian Santa Cruziin, joka oli etäämpänä päiväntasaajasta kuin La Paz, mutta reilut kolmisen kilsaa alempana Andien itäpuolella, joten lämpimät olot saivat siis jatkua vielä. Brasilialaishenkinen Santa Cruz oli hyvin viihtyisä paikka, vietimme siellä muutaman yön ja käveleskelimme keskustaa ympäriinsä. Muuten kaupunki ei ollutkaan yhtään kävelijäystävällinen, saimme eräänkin kerran juosta kahdeksankaistaisen autotien yli. Suojateitä tai liikennevaloja ei liiemmälti ollut. Teimme tarpeellisia ostoksia ennen siirtymistä kalliimpiin maihin, hintataso Boliviassa on huokea vaikkapa reitillä vastaantuleviin Argentiinaan tai Chileen verrattuna. Outi löysi esimerkiksi Conversen tossut alle 20 eurolla.


Santa Cruz ei näyttänyt yhtään siltä Bolivialta mitä olimme aiemmin nähneet.

Myös syöminen oli edullista ja brasilialaisuus näkyi ravintolatarjonnassa. Brassi-argentiinalainen suursyömäreiden suosikkiravintola Brasargent oli hyvä löytö. Kyseessä oli siis brasilialainen buffetti argentiinalaisella vivahteella. Kokkijoukkue grillasi valtavia määriä erilaisia laadukkaita liharuokia, ja tyylikkäissä puvuissa suhailevat tarjoilijat kantoivat lihoja vartaissa pöydästä pöytään ja tyrkyttivät asiakkaita syömään yhä vain lisää. Jos asiakas ähkyssään kohteliaasti koitti kieltäytyä possunpaistisiivusta, niin eiköhän tarjoilija kohta tuonut virne naamallaan mehukkaan valtavankokoisen häränfileen suoraan grillistä, kiusaten "Ihan pikku siivu vaan, eikös?". Paikassa oli myös todella laadukas seisova pöytä vegevaihtoehtoineen ja tusinan verran jälkiruokakakkuja ja muita herkkuja, joten Outillekin paikka oli todella mieleen.

Edellisen blogipostauksen jälkeen matkasuunnitelmamme kokivat myös yllättäviä käänteitä. Olimme Santa Cruzissa ostaneet junalipun Quijarroon, Brasilian rajalle, josta olisimme päässeet Pantanalin kosteikkoalueelle, aikomuksenamme käydä ihastelemassa vielä lisää luontoa ja eläimiä Brasilian puolella. Matkapäivänä juna-aseman tiedotteet kuitenkin ilmoittivat tylysti, että päivän kaikki junat olivat peruuntuneet ja seuraavana päivänäkään ei kulkenut kuin kaikista hitain paikallisjuna, jos sekään. Nopeallakin junalla matka olisi kestänyt kuusitoista tuntia, joten tämä Death Trainiksi nimetyn junan odottelu ei houkutellut. Jonotimme muiden pettyneiden asiakkaiden kanssa lipputiskiltä rahat takaisin ja otimme hetken aikalisän. Yksi aseman lippudiileri koitti myydä meille lippua illempana lähtevään linja-autoon, joka oli mallia "sparta", joten emme tarttuneet siihen vaihtoehtoon.

Tässä vaiheessa Etelä-Amerikan matkapäivämme alkoivat olla niin rajalliset, että lähetimme tekstiviestin Suomeen lentotaitoiselle ystävällemme Tommille. Kaveri siis tietää miten pisteestä A pääsee lentäen pisteeseen B ja osaa käyttää netin hakupalveluita hyvin. Pyysimme pikaista hintavertailua paljonko maksaa päästä Santa Cruzista eteenpäin, mahdollisimman heti. Agenttimme olikin Suomessa asemissa ja bongasikin halvan lennon seuraavalle iltapäivälle Argentiinaan, Buenos Airesiin. Palasimme hostellille, buukkasimme lennon netistä ja nukuimme vielä yhden yön Santa Cruzissa. Kävimme toki viimeisen illan kunniaksi vielä kerran Brasargentissa.

Siirtyminen Buenos Airesiin sujui Aerolineas Argentinasin kyydissä kivuttomasti, mutta kulttuurishokki perillä yllätti. Lontoon jälkeen olimme olleet toinen toistaan erikoisemmissa paikoissa, mutta Buenos Aires oli täysin länsieurooppalainen kaupunki. Kaikki toimi, kaupunki oli siisti ja moderni - takseissa oli mittarit, kaduilla ei ollut laamoja ja hotellin pihalla ei ollut kukkoa. Hintatasokin oli vain valitettavasti lähes länsieurooppalainen. Buenos Airesin elokuinen talvi vastasi ehkä elokuun lopun kesää Suomessa, päivisin oli lämmintä 15-20 astetta, öisin alle kympin.



Talvista Buenos Airesia


Paikallista suosikkisnacksia olivat paahdetut mantelit.

Useamman kuukauden jälkeen positiivisenpuoleinen kulttuurishokki oli hyvin mieluinen. Oli mukavaa vaihtelua että arki oli vaihteeksi vähemmän yllätyksellistä. Tästä sähköisestä citystä olimme jo lukeneet ja hehkutelleet sitä mielessämme aikaisemmin, ja se oli totta vie maineensa veroinen. Tangon, pihvinsyönnin, punaviinin siemailun ja tyylikkyyden mekka ei ehkä yleisilmeeltään ole mikään kaunein kaupunki: Betonikerrostalot ja muut epäesteettisemmät rakennelmat vallitsevat tylsästi ruutukaavoitettua keskustaa enimmäkseen, mutta kauneutta kyllä löytyy kun sitä osaa etsiä. Mukavaa oli myös ajella pitkästä aikaa metrolla ja mennä puoliksi eksyksissä ympäriinsä suurkaupungissa, viimeksi Lontoossa on ollut tällainen fiilinki. Jonkin verran sai kaupungissa takseillakin, metrolinjat eivät kattaneet kaupunkia kovin laajasti, ja bussien reiteistä meillä ei ollut juuri hajuakaan.


Toisin kuin aikaisemmissa latinalaisen Amerikan maissa, Argentiinassa ihmiset ovat melankolisia ja vakavampia. Tämä kuuluu myös musiikissa. Kotoisaa siis!




Argentiinahan on Suomen lisäksi maailman toinen tangohullu maa, mutta paikallinen tango on hieman eri puusta veistetty kuten kuvatkin kertonevat.

Pienenä pulmana Buenos Airesiin saavuttaessa oli uusi murre. Vaikka emme osaakaan espanjaa edelleenkään juuri yhtään, erikoinen ääntämistapa pisti korvaan molemmille. Esimerkiksi kana on espanjaksi pollo. Tupla-ällä lausutaan kielessä jostain järjettömästä syystä j:ksi, eli kanaa tilataan pyytämällä pojoa. Argentiinassa kuitenkin tupla-l onkin sh, eli pojo onkin posho. Ihme pesheilyä. Ananas, espanjaksi piña, on argentiinaksi anana. Sen voimme hyväksyä.

Olimme kuulleet jo etukäteen Buenos Airesin erikoisesta ongelmasta, kolikkopulasta. Erikoisesta ilmiöstä kertoi esimerkiksi tämä Hesarin juttu. Vaihtorahasta on siis aina pula, mutta tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha kuin olimme ennalta lukeneet. Kukaan ei esimerkiksi tarjonnut ruokakaupassa karkkia vaihtorahan sijaan, mutta jatkuvasti myyjät kyllä kysyivät pienempää rahaa jos yritti maksaa ostoksiaan millä vain setelillä. Ihmiset Buenos Airesissa jemmaavat kolikoita kun niitä käsiinsä saavat, sillä busseissa voi maksaa vain tasarahalla.

Paikallinen eläintarha, Buenos Aires Zoo oli kiva sekä monipuolinen paikka ja saimme kulumaan siellä suurimman osan päivästä. Se päivä oli valitettavan pilvinen ja harmaa, mutta arkipäivän ansiosta zoo oli onneksi vähäväkinen. Eläintarhan lähistöllä on myös yksi Buenos Airesin mielenkiintoisimmista kaupunginosista, Palermo, joka laajudessaan jakautuu vielä pienempiin alueisiin, kuten Palermo Sohoon ja Palermo Hollywoodiin. Sieltä löytyvät loistavat ravintolat, ihanat vaateputiikit ja boheemit baarit.


Eläintarhassa valokuvien räpsiminen oli vähemmän haastavaa kuin viidakkoretkellä, joten nyt kuvissa tarjolla muitakin kuin punkkeja tai hämähäkkejä.


Kaikki eläimet eivät vain olleet ihan yhtä eläväisiä kuin luonnossa nähtynä.


Inhimillinen katse pleksin takana


Nämä tyypit ilmeilivät, kikkailivat ja leikkivät.


Tapiirinkin näimme vihdoin!



Tätä rajua tyyppiä kiinnosti poseeraaminen sekä itse kamera.



"Kunhan haukottelin".


Eläintarhan säännöt eivät koskeneet kaikkia.


Leppoisa hippo


Mitä väliä pienillä ulkonäköongelmilla jos on fleda kuin Elviksellä?



Eläintarhassa oli myös kelpo meriakvaario.

Star Wars-näyttelyä piipahdimme katsomassa Recoletan kaupunginosassa. Näyttely ei ollut mitenkään suuria tunteita herättävä, mutta vanhojen kunnon Tähtien Sota- elokuvien puvut, pienoismallit ja illustraatiot olivat kovin hienoja. Recoleta on kuuluisa myös komeasta hautausmaastaan, jossa lepää mm. Eva "Evita" Peron. Haudat ja kryptat olivat näyttäviä kivipytinkejä lasiovineen, ja niihin onkin Buenos Airesin varakkaampi väki upottanut ajan myötä tolkuttoman omaisuuden. No, mitäpä muutakaan sitä omaisuudellaan tekemään päivien päätteeksi kuin rakentamaan pikkuisen hienomman kryptan, kuin missä naapurin José lepäilee. Kookkaita enkeliveistoksia ja mausoleumejakin löytyi tuosta labyrinttimaisesta lepopaikasta. Ehkä Guayaquilin vastaava lepäämö oli vielä tyylikkäämpi, mutta hieno oli tämäkin.


Buenos Airesin eläintarhan (tai Star Wars -näyttelyn?) Chewbacca


Millenium Falcon



Recoletan hautausmaan kryptia


Hautausmaan veistoksia


Evitan hauta

Kävimme myös vilkaisemassa uusimman Harry Potter -pätkän IMAX-teatterissa, moinen kun oli tarjolla Buenos Airesissakin. Harmiksemme teatteri oli NorCenter-ostarilla hevonjeerassa kaupungin pohjoispuolella, ja elokuvan dubbaamattomat näytökset alkoivat arkisin vasta klo 22:00. Ostimmekin liput lauantai-illalle hieman aiempaan näytökseen, ja elokuvan jälkeen pääsimme ihmettelemään kun paikalliset ihmiset viettävät aikaansa koko perheen voimin lauantai-iltana kymmenen aikaan ostoskeskuksissa lorvien. Argentiinassa syödäänkin todella myöhään, ruokaravintolat täyttyvät vasta yhdeksän jälkeen ja porukkaa lappaa syömään vielä puoliltaöinkin.

Muuttuneiden matkasuunnitelmien johdosta jouduimme palaamaan myös hieman takaisinpäin nähdäksemme yhden Etelä-Amerikan mahtavimmista nähtävyyksistä, Iguazun putoukset. Olimme jo missanneet reittivalintamme vuoksi tämän mantereen ehkä eniten odottamamme luonnonkummajaisen, Uyunin suola-aavikon Bolivian ylängöllä, joten Iguazua ei voinut enää jättää väliin. Putoukset täytyy kaikkien suosittelijoiden mukaan nähdä sekä Argentiinan että Brasilian puolelta (joiden rajalla ne siis ovat), joten ostimme kolmipäiväisen retken Buenos Airesista käsin ja lähdimme katsomaan noita kuuluisia kuohuja. Tästä reissusta ja vielä lisää Buenos Airesistakin piakkoin!

P.S. Muista vastata edellisen blogipostauksen tietovisaan, aikaa on vielä tämän viikon loppuun saakka (30.8.2009)!

P.P.S. Perun postipoika, varmaankin bussilinjan sutki työntekijä jolle jätettiin kortit postitettavaksi, oli kadottanut kaikki kortit jotka lähetettiin Punosta. Pah! Lähetellään joskus taas kortteja lisää.

P.P.P.S. Kiitos lentoagentti-Tommille.