Kalifornia

Oli aika jättää Nevadan hullutukset taakse ja jatkaa legendaariseen Kalifornian osavaltioon. Matkalla Las Vegasista San Franciscoon pysähdyimme yhdeksi yöksi Fresnoon. Fresno jäi samanlaiseksi tuttavuudeksi kuin harmillisen monet muutkin yhden yön välietappimme: kävimme vain illalla syömässä paikallisten suosiota nauttivassa ravintolassa. Jonotimme suosittuun kiinalaiseen ravintolaan nimeltään Dai Bai Dang, joka tarjosi illalliseksi yhden roadtripin parhaista aterioista. Kiinalaiseen tapaan tilasimme ison valikoiman erilaisia herkkuja pöytään, joista jokainen sai syödä kyllikseen ja vähän päälle. Jos eksyt Fresnoon, käyhän Dai Bai Dangissa!

Korkeuserot Vegasista San Francisoon ajettaessa vaihtelivat yllättävän paljon, korvissa naksui ja poksui ja tie mutkitteli tiukasti jyrkissä rinteissä. Hämmentävää nähtävää tuolla matkalla olivat kukkulat, joita sadat ja taas sadat tuulimyllyt kansoittivat. Emme ole eläissämme nähneet yhtä monta tuulimyllyä yhteensä kuin tuolla pätkällä. Liikennettä alkoi taas hiljaisten erämaaosuuksien jälkeen olla paljon. Varsinkin kaupunkien sisääntuloteillä autoja oli yksinkertaisesti liikaa.


Nämä myllyt tuhansine kavereineen lähettävät terveisiä Anulle Myllytulliin.


Tervetuloa San Franciscoon. Hohhoijakkaa!

San Francisco oli kaunis, kumpuileva kaupunki, johon oli ilo tutustua kävellen. Tosin siellä näimme kadulla toikkaroivia, kylläkin harmittomia kylähulluja enemmän kuin missään muualla. Markus oli vieraillut Friscossa parisen vuotta sitten, ja osasi vielä kierrättää porukkaa nähtävyydeltä toiselle. Körryyttelimme puisella vanhalla kaapelivaunulla keskustasta merenrantaan vanhanajan kolikkopelejä ja muita huvituksia ihailemaan Musée Mécaniqueen. Jope ja Terhi upottivat varttidollarinsa 80-luvun arcadepeleihin, Markus ja Outi 1900-luvun alun mekaanisiin kummajaisiin. Satama-alueella sijaitsee myös Pier 39, jonka kelluvat laiturit merileijonat ovat valloittaneet itselleen - pitääkseen helvetinmoista mekkalaa ja haistakseen pahalle. Galápagoksella näkemämme merijellonat olivat aina lunkisti eivätkä pikkuporukoissa edes tuoksahteneet, mutta Laituri 39:lle pesinyt porukka selvästi hyväksikäytti suvaitsevaisen kaupungin venyvää pinnaa. Tuota tönimistä, karjumista ja päivänhaistattelua oli silti hauska seurata pitempi tovi.


Mäkistä oli.


Kaltevien katujen tallaus oli hyvää vastapainoa yli kolmen viikon autossa istumiselle.


Kaapelivaunut ovat San Franciscon ykkösnähtävyyksiä, sekä näppärä tapa päästä kukkulaisen keskustan toiselle puolelle. Päätepysäkillä vaunu kääntyy näin.


Fear and Loathing in Cable Car


PacMan-maestro näytti mallia muille.


Musée Mécaniquen pelottava mekaaninen nukke


Laituri Kolmeysin äänekkäät asukit


Sopu antaa sijaa.


Rapsuttelua iltapäiväauringossa


San Franciscon Chinatown on suurin Aasian ulkopuolinen kiinalaisalue.

Tämä suvaitsevaisuudestaan kuuluisa San Francisco järjesti meille erikoisen yllätyksen. Samaisena viikonloppuna vierailumme kanssa järjestettiin Folsom Street Fair -messut. Kyseessä oli nahkafetisistien ja muiden erikoisuuksien ystävien vuosittainen kokoontuminen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä että 400 000 nahkahomoa keikisteli San Franciscon kaduilla ja kuvaili toisiaan muodikkailla iPhone-kännyköillään. Treenatut äijät sipsuttelivat muina miehinä kaupungin kaduilla pakarat paljaana, ja nauttivat reissuporukkamme tyttöjen suosiota. Poikien harmiksi suurin osa hyvännäköisistä ja rohkeasti pukeutuvista naisistakin vaikutti olevan oikeasti miehiä. Emme menneet itse festivaalialueelle, mutta pari kuvaa kertonevat hauskasta meiningistä. Jos nahkahomoilu viehättää, suosittelemme kyllä Folsomissa käyntiä.


Messujen herttainen lipunmyyjä


Folsomin meiningissä oli naurussa pitelemistä.


Suvaitsevaisessa San Franciscossa kaikki luonnonoikut ja friikit voivat olla omia itsejään. Tässä kauppa vasenkätisille, jotka on myös siis hyväksytty osaksi yhteiskuntaa.

San Franciscossa majoittuminen ei ole aivan halpaa. Netin varauspalvelut ehdottivat aika karmeita hintoja keskustan majapaikoille, ja reppureissaajien luottopalvelu Hostelworld listasi vain rotanloukkuja vapaita huoneita etsittäessä. Noista paikoista aiemmat vierailijat varoittelivat isolla kädellä, joten luovuimme haaveesta saada kohtuuhintaisen mutta siistin majapaikan. Päätimme testata ensimmäistä kertaa hotwire.com -palvelua, jossa saa valita budjettirajan ja hotellin tason, ja vasta luottokorttiveloituksen jälkeen palvelu kertoo minkä majapaikan rahoillasi sait. Saimme kalliilla - mutta paljon halvemmalla kuin millään muulla varauspalvelulla - oikein mukavan hotellin puolisentoista korttelia Union Square -pääaukiosta.


Lone Sailor Statue


Tutustuimme hetken kävellen San Franciscon pohjoispuolen maastoon.


Point Bonitan majakka


Risteilyt Alcatraziin oli loppuunmyyty, mutta tältä se näytti ulkoapäin.


Golden Gate


Golden Gate tarjoaa kriisipuhelimen, sillä liian moni on tehnyt huonoja päätöksiä sillalla.


Maailman mutkaisin katu, Lombard Street.

San Franciscosta jatkoimme eteläänpäin Highway 1:stä, kuuluisaa Big Sur -rannikkoreittiä pitkin, joka on huikea, elokuvallinen ajoreitti aivan meren tuntumassa mäkien rinteillä. Ja tällä tiellä onkin kuvattu huikeita elokuvallisia ajokohtauksia elokuviin. Rannikon navakka mutta lämmin tuuli melkein vei mennessään aina kun pysähdyimme näköalastopeille ihastelemaan näkymiä. Pelikaaniparvet moikkailivat meitä ja aurinkoinen sää suosi matkaajia. Muu liikenne oli sangen vähäistä, mutta kaikki olivat sunnuntaiajelijoita, joten aikaa San Franciscosta Los Angelesiin saatiin tärväytymään hitaasti edeten koko päivä. Tämä rantareitti onkin ainoastaan maisemallinen taipale, sisämaan puolella kulkee nopea mutta tylsä moottoritie. Big Sur oli ilman muuta ajan ja vaivan arvoinen kiertoreitti.


Big Surin makea maisemareitti


Jylhiä rantakallioita


Jope roadtripin loppusuoralla. Jossain Memphiksen kohdalla keräsimme mukaan hyvän määrän hyönteisiä etupuskuriin.

Jopella ja Terhillä oli enää yksi päivä reissua jäljellä Los Angelesiin saavuttuamme. Päätimme ottaa ilon irti Universal Studiosin huvituksista, ja käydä vilkaisemassa tähtien tähdet Walk of Fame - kadulla. Universal Studios oli kallis kohde, mutta viihdekin oli isolla rahalla tehty. Pääsylipuksi studioille piti ostaa kallis päiväpassi, joka maksoi alennushintaisenakin 61 dollaria kappale. Näillä passeilla sai sitten käydä vapaasti kaikissa huvituksissa, tarjolla oli elokuva-aiheisia kohteita huvipuistotyyliin. Onneksemme paikassa ei ollut ruuhkaa, joka teki passeista jokseenkin hintansa väärtejä. Kesäaikaan laitteisiin saa kuulemma jonottaa parikin tuntia. Aivan loistava ja mahasta huippaava hullutus oli ihkauusi Simpsonit-virtuaaliajelu. Muumio-teemalla toteutettu sisävuoristorata tuntui aluksi todella laiskalta ja myötähäpeää herättävältä kummituslinna-ajelulta, mutta yhtäkkiä laite pamauttikin jauhot suuhun ja pari minuuttia myöhemmin vaunusta nousi euforisesti hihittelevä ja tärisevä nelikko. Emme voi kertoa ajelusta enempää ettemme spoilaa hupia keltään, joka aikoo joskus vierailla täällä! Ainoa kohde johon jouduimme jonottamaan, lähes tunnin, oli kuuluisa Universalin studiokierros, jossa omaperäistä huumoria harrastava juontaja ajelutti meitä ympäri lavastekaupunkeja ja tehoste-esittelyjä. Viihdyttävä pläjäys oli sekin.


Universal Studiosin huima Simpsonit-virtuaaliajelu. Pytinki maksoi 40 miljoonaa dollaria.


Studiokierros kierteli leffojen ja TV-sarjojen kulisseissa. Tämä pihapiiri taisi olla Maailmojen sota -elokuvasta.


Vastaan tuli jos jonkinmoista efektiä.


Bates Motel


Tappajahai murahtaa Riinalle Toivoniemeen! Mur!


Jono


Tulta ja räjähdyksiä


Tämä elävä patsas oli naamioitunut ovelammin kuin monet virkaveljensä.


Beetlejuicella oli hallussa ihan Uuno Turhapuro -tason "Röh Röh" -ääntely.

Los Angeles itsessään on käsittämättömän ruuhkainen jätticity, joka koostuu monesta hyvinkin erilaisesta kaupungista. Me asustimme Marina del Reyssä, jonka vieressä sijaitsevat kuuluisat Santa Monica- ja Venice Beach-rannat. Tällä alueella vietimme lähes kaiken aikamme, ja mikäpä ettei, kaikki oleellinen oli tarjolla muutaman kilometrin säteellä. Loistavia ruokapaikkoja löytyi vino pino, mm. italialainen, maineikas diner, intialainen, sushi-mesta... Majapaikkamme lähellä oli iloksemme myös kulttimainetta nauttiva In-N-Out Burger, jossa amerikkalaiseen tapaan asioimme drive-thrun kautta. Kolme kertaa! Tätä paikkaa oli suositeltu monesta suusta, ja pikaruokapaikaksi se on erityisen laadukas. In-N-Outin burgereiden raaka-aineet ovat tuoreita eivätkä mitään pakastetavaraa. Paikan ruokalista koostuu vain kolmesta hampurilaisesta ja ranskanpotuista, ja annoksia saa muokattua tietämällä koodisanoja salaisesta menusta. In-N-Out maksaa vieläpä poikkeuksellisesti työntekijöilleen yli minimiliksan, joten kyseessä on todellakin omalaatuinen hampurilaisketju. Los Angeles meni muuten aikalailla rentoutuessa tiiviin roadtrip-kuukauden päätteeksi: meillä oli netti, jääkaappi ja iso telkkari hotellihuoneessa, joten paikka toimi kodin korvikkeena. Välillä on kiva vaan olla ja öllöttää, elämysähky iskee reissussa päälle väkisin kun huikeita nähtävyyksiä tulee jatkuvalla syötöllä vastaan.


Rullalautailun syntysijoilla Kaliforniassa lautaillaan edelleen paljon.


Ronnie


Venice Beachin rantabulevardeja pitkin on mukava lipua hiljakseen tällaisella koslalla.




Santa Monican rantakatua ja biitsejä



Leffoista tuttu Santa Monican laituri. Taisi Forrest Gump käydä juoksemassa täällä asti, niin kuin kävi Monument Valleyssakin.


Tarroitettu hippipaku


Kodittomat tykkäävät kerätä vaihtorahaa isoihin (yleensä Starbucksin) kahvikuppeihin.


In-N-Outin 3x3 -burgeri, "Animal Style"-salareseptillä terästettynä

Roadtrip Yhdysvaltojen halki oli mielestämme hieno kokemus. Nelisen viikkoa oli melko lailla minimiaika rannikolta rannikolle suoriutumiseen. Kuusi viikkoa olisi luultavasti optimaalinen aika, reitistä riippuen. Mukava seura ja hyvä musiikki tekivät matkasta letkeän, eikä aika käynyt koskaan pitkäksi. Ennakkoon tylsiksi aprikoidut aavikko-osuudet olivatkin kaikista jännimpiä eksoottisine maisemineen. Matkaa tien päällä kertyi yhteensä huimat 9200 km. Moottoritiet olivat kuitenkin leveitä ja kaupunkien sisääntuloja lukuunottamatta ruuhkattomia, joten taival taittui vauhdilla. Osan matkasta menimme legendaarista Route 66:takin, mutta suurin osa paahdettiin vain isompia interstate-moottoriteitä. Olisi ollut mukava mennä hitaammin sivuteitä ja jäädä ihmettelemään elämänmenoa pienemmille paikkakunnille, jos ajankäytössä olisi ollut joustavuutta. Tiukasta aikataulusta huolimatta matka meni kaiken kaikkiaan pulmitta, auton tahi poliisin kanssa ei ollut ongelmia.


Kiitokset Jopelle ja Terhille matkaseurasta!



Lihansyöjien peruseines Amerikan roadtripillä. Tämä merkki oli testaajien mielestä paras.

Tämä teksti on nyt lähetetty Tongalta, keskeltä Tyyntä Valtamerta. Olemme nyt pari viikkoa täällä kaukana kaikesta, ja takaisin backpacker-arjessa. Tarjolla ei ole siis enää mitään littutelkkareita tai valet-pysäköintipalveluita. Alunperin meidän oli määrä lentää Los Angelesista ensin Samoalle, mutta viikkoa ennen lentoa maanjäristyksen nostattama tsunami tuhosi pahasti Samoaa. Pohdimme mitä tehdä, mutta emme uskoneet olevamme ainakaan avuksi siellä, joten säädimme Air New Zealand -lentoyhtiön kanssa muutoksen lippuihimme ja jatkoimme suoraan tänne Tongalle.

San Franciscossa saavutettiin myös Pitemmän Reissun puolimatka (mikäli reissu etenee suunnitelman mukaan helmikuun loppuun saakka). Reissaajien fiilikset ovat hyvät, ja jatkamme innolla ja ilomielin matkaamme taas eri maailmankolkkaan ja uudenlaisiin maisemiin. Kiitos vielä blogin lukijoille, jotka olette jaksaneet seurata reissumme etenemistä. Sivuja on katseltu jo yli 11000 kertaa. Lukijoista ymmärtääksemme lähes kaikki ovat tuttujamme, koska blogia ei ole vielä julkisesti mainosteltu. Siis terveiset ja kiitokset kaikille teille, tutuille ja tuntemattomillekin!


Tapoimme aikaa viimeisenä päivänä ennen yölentoa Santa Monican 3rd Street Promenade -kävelykadulla, ja ehdimme viimeinkin näkemään District 9 -leffan.


Roadtripillä huomasimme että mielipiteet ja aatteet, yleensä isänmaalliset, ilmaistaan joka puolella maata puskuritarroilla.


Ehkäpä paras löytö koko roadtrip-osuudella oli Cheesecake Factoryn mansikka-juustokakku. Yksi piti käydä nauttimassa Losissakin.


Amerikkalaisista aamiaisista saimme tarpeeksemme toistaiseksi. Kuvassa aamiaisvohveli kermavaahdon, vaahterasiirapin ja pekonin kera. Pari kiloa tarttui kuukauden aikana kummallekin mukaanviemisiksi Tongalle.


Santamonicalainen pikkujätkä kapinoi auton katolla. Kohtaus oli hauskaa seurattavaa. "GET OFF THE CAR, NOW!" "No way!"


P.S. Panulle kiitos kaikista Los Angeles -vinkeistä, Omelette Parlor -aamiaispaikka oli huippu!