Erämaan ihmeet

Grand Canyon oli seuraava must-see-kohde länteen päin Teksasista edetessämme. Dallasissa ollessamme meille vinkattiin, että Albuquerquen jälkeen kannattaisi poiketa isolta Interstate 40 -moottoritieltä pois pohjoisen suuntaan, edessä olisi paljon autiomaata ja pienempiä teitä mutta myös mahtavia näkymiä. Vasta tien päällä meille selvisi että ennen Grand Canyonia sopivasti tällä reitillä olisi länkkäreistä ja muistakin leffoista tuttu Monument Valley, ja suuntasimme laiskan ja janoisen koslamme nokan sitä kohti. Matkapäivät olivat pitkiä, mutta meille eksoottiset ja ihmeelliset maisemat pitivät mielenkiintoa yllä. Majoituimme yhden yön Teksasin puolella Amarillossa, ja seuraavana päivänä jatkoimme Arizonan osavaltioon. Seuraava päivä olikin roadtripimme pisin matkapäivä: täräytimme tuhannen kilometriä Monument Valleyn reunamille asti, Kayentan kaupunkiin. Kayenta on Navajo-intiaanien reservaatin alueella, ja yli 90% asukkaista onkin alkuperäisväestöä.


Arizonassa maisemat muuttuivat eksoottisiksi.

Melko hassua oli käydä tutusti kaupassa Seven-Elevenissä tai hampurilaisella Burger Kingissä, kun työntekijät ja asiakkaat olivatkin yhtäkkiä intiaaneja. Kylän keskusta oli tuttu tuotemerkkirypäs kuten muutkin pikkukylät matkan varrella, mutta ympäristö oli aivan eri kaktuksesta veistetty. Seutu oli karua ja köyhää. Maat olivat harvaanasuttuja, teollisuutta tai tuttua tauotonta rekkaliikennetta ei näkynyt. Alkuperäiskansalle onkin aikoinaan jätetty näitä joutomaita ja mahdollisuudet "amerikkalaiseen unelmaan" täällä ovat melko heikot. Alkoholismi on pulma monissa reservaateissa, vaikka Navajo-intiaanien mailla alkoholin anniskelu on laitonta.


Dallasissa meitä ihmetytti meksikolaisten määrä, Kayentassa taas kaikki olivat intiaaneja. Matkailu osavaltiosta toiseen karistaa hyvin käsityksiä stereotyyppisestä amerikkalaisesta.

Reissumme varsinaisena tehopäivänä näimme aamulla Monument Valleyn, iltapäivällä Grand Canyonin ja ajoimme illaksi Hoover Damin kautta Las Vegasiin asti. Aamiaisen jälkeen nautittu Monument Valley on osa Coloradon tasankoa, jossa punertavasta hiekkakivestä koostuvat kivipatsaat kohoilevat ja luovat hämmästyttäviä maisemia. Körryyttelimme rauhallista tahtia laaksossa pysähdellen jatkuvasti ihailemaan sen outoja kivimuodostelmia ja automme sai samalla punahiekkaisen kuorrutuksen. Monumentit olivat massiivisia ja loivat varjoineen erikoisen tunnelman laaksoon.


Monument Valleyn Mitteneitä, eli lapasia


Kolme sisarta


Autolla pääsi kiertämään laakson ympäri.


Iso kivi


Jylhää


Vuorivuohi


Monument Valleyn maa-aines saa punaisen värinsä rautaoksidista.

Monument Valleyn jälkeen vuorossa oli kuuluisa pitkä railo Arizonassa, nimeltänsä Grand Canyon. Colorado-joki on kaivertanut tämän valtavan, 446 kilometriä pitkän ja lähes kaksi kilometriä syvän luonnonihmeen 5,4 miljoonan vuoden aikana. Ostimme kiltisti pääsylipun Grand Canyonin luonnonpuistoon reippaalta rangerilta ja vierailimme muutamilla monista hengästyttävistä näköalapaikoista. Grand Canyon tarjosi vielä kuvauksellisemmat näkymät kuin aiemmin vierailemamme Perun Colca Canyon, vaikka Colca olikin melkein tuplasti syvempi. Jyrkät pystysuorat pudotukset olivat todella makeita. Grand Canyon tarjosi myös romantiikkaa kun Jope kosi Terhiä komeiden maisemien taustoittamana, ja Terhi sanoi kyllä. Suosittelemme Grand Canyonin vierailuun käytettäväksi vähintään pari päivää, jossa ajassa kanjonin voi patikoida alas ja takaisin ylös. Ajallisesti syyskuu oli mainio aika vierailuun, niin kuin muuallakin täällä: säät olivat hyvät mutta väkeä ei ollut tungokseksi.


Matkat olivat pitkiä ja rauhallisia.


Kangastus?


Little Coloradon rotko


Grand Canyon



Kanjonissa oli loputtomasti komeita yksityiskohtia.

Kalifornian kondori


Ja lähikuvassa sama punkkari niittivöineen.

Valtava Hoover Dam -pato oli matkan varrella.

Saapuessamme illalla valomainosten ja valtavien kasinohotellien pilkuttamaan Las Vegasiin olimme niin rättiväsyneitä ettemme jaksaneet lähteä edes syömään. Majoituimme Stratosphere-hotellissa, ja kuten kaikissa muissakin kaupungin kasinohotelleissa, Stratospheressäkin täytyi kulkea kasinon läpi päästäkseen hotellin vastaanottoon, tai yhtään mihinkään. Raahatessamme rinkkoja yliväsyneenä kasinon hälyssä ja vilkkeessä olomme oli kuin David Lynchin elokuvasta.

Las Vegasin hengessä vietimme hyvän osan ajastamme itse hotellissa, sillä se tarjosi vieraalle periaatteessa kaiken mitä voi tarvita ja olimme kaikki aivan naatteja tiukan matkustuspätkän jälkeen. Kuten Stratospheren nimestä voi päätelläkin, kyseessä oli korkealla tornilla varustettu kompleksi. Paikassa oli 2444 hotellihuonetta, ostoskeskus, ravintoloita, baareja ja pari uima-allasta. Tornin huipulla 350 metrin korkeudessa ei ollut ainoastaan näköalapaikkoja ja baareja, vaan luonnollisesti myös kolme huimaavaa sijaintia hyväksikäyttävää tivolilaitetta. Outi ja Terhi testasivat tornin piikissä olevaa Big Shot-laitetta yöaikaan, ja iltavillihän siitä tuli.


Stratospheren torni on yksi Las Vegasin maamerkeistä, mutta itse hotelli on divarisarjaa 2444:llä huoneellaan - Las Vegasissa on parisenkymmentä suurempaakin hotellia.


Las Vegas Boulevard eli The Strip on Vegasin pääkatu, jonka varrella suuret kasinohotellit sijaitsevat. Vaikka Stripillä pyörii miljardibisnekset, puoli korttelia sivukadulle poiketessa voi tulla vastaan hyvin vaatimatonta asutusta.

Nevadan aavikon väreilevää kuumuutta uhmaten lähdimme tutustumaan päiväsaikaan Las Vegas Stripin suuruudenhulluihin luomuksiin, antiikin Rooman henkeä jäljittelevään Caesar's Palaceen ja Italian Como-järvialuetta kopioivaan Bellagio-kasinohotellin, josta tietenkin löytyy oma valtava tekojärvensä. The Stripiltä löytyy lisäksi New Yorkin ja Pariisin kaupungit pienoiskoossa, puhumattakaan esimerkiksi keskiaika- ja muinaisegyptiläisestä teemahotellista. Ehdimme lopulta näkemään yhden sadoista tarjolla olevista show-näytöksistä, mutta se oli sitäkin loistavampi. Esityspaikka sijaitsi Venetianissa, maailman suurimmassa hotellissa, josta lisäsiipineen löytyy hämmästyttävät 8,108 hotellihuonetta. Venetian jäljittelee Venetsian kaupunkia, joten kanavat gondoleineen ja piazzat trattorioineen palvelevat kaukomatkailuhaluttomia jenkkejä. Mutta se show! Blue Man Groupin audiovisuaalinen tykitys ja outo mutta kekseliäs tilannehuumori, kuin mykkäkomedia jossa pienet asiat lähtevät vyörymään lumipallon tavoin valtaviksi tapahtumien sekamelskaksi, ihastutti meidät täysin. Emme kykene sanallisesti kuvailemaan esitystä enempää, mutta jos on sinulle tarjoutuu mahdollisuus näkemään Blue Man Group niin mene ihmeessä! Veeralle kiitos Blue Man Group -vinkistä!


Venetianin kanavia


Blue Man Groupin shown alussa yleisön piti lausua vala jossa luvattiin olla valokuvaamatta esityksen aikana. Shown jälkeen herrat tulivat näyttäytymään, ilmeet pysyivät yhtä totisina kuin lavalla.

Kuuluisat Vegasin kasinot ovat siis aivan hulluutta. Pelikoneita on loputtomasti, niiden äänet ja valot muodostavat turruttavan mekkalan. Ikkunoita tai kelloja ei ole, ja useat ravintolat ovat auki ympäri vuorokauden. Pelureiden ajantaju häviää helposti, kuten on tarkoituskin. Pyntätyt tarjoilijattaret tarjoilevat pelaajille drinkkejä ilmaiseksi karkottaakseen hedelmäpelizombeilta ja blackjack-ässiltä myös harkintakyvyn. Olimme saaneet ennalta vinkkejä, että drinkkejä tippuu ilmaiseksi myös sentillä toimivia hedelmäpelejä pelaaville, ja niiden ääressähän me istuimme. Reissubudjetillemme sopi parhaiten näiden koneiden tarjoama "dollarilla sata peliä, sisältäen ilmaiset juomat" -palvelupaketti. Tietenkin tarjoilijoita piti tipata palvelutason varmistamiseksi, maan ravintolatyöntekijäthän elävät juomarahoilla.


Vegasissa pystyy järjestämään salamahäät vaikka samalle illalle, ja papiksi saa tilauksesta Elvis-imitaattorin. Älkää huoliko, kumpikaan pariskunta ei erehtynyt tällaiseen.


Mirage-kasinon edustaa



Caesar's kasino-hotellin Forum Shops -ostari.


"Aivan mahtava, aivan mahtava..." (?)


Miksi lähteä Roomaan tai Venetsiaan kun voi mennä Vegasiin?


Stripin liikennettä päiväsaikaan. Oikeassa reunassa Eiffelin Torni. Vapaudenpatsaskin löytyy...


... ja Luxor-hotellin pyramidi ja sfinksi.


New York, New York -hotellin julkisivua


Prostituutiota ei paljon piilotella Vegasin kaduilla. Tyttöjä kaupitellaan lehdissä ja Stripillä sutkit jakavat flaijereita.


Uutta pytinkiä tulossa. Rahaa tässä keinotekoisessa kaupungissa riittää vaikka business on kokenut pahan notkahduksen.


Muutaman kasinon välillä kulki oma sukkulajuna. Kaupungin paras paikallisliikennepalvelu.

Tällä hetkellä lama vaikuttaa huonehintoihin Las Vegasin kävijöille suotuisasti, ja varsinkin arkena majoittuminen on todella edullista. Iso kahden hengen huone Stratospheressä maksoi yöltä 31 euroa. Kymmenellä eurollakin olisi huoneita löytynyt, mutta halusimme vähän luksusta... kun halvalla sai. Askeettisia asumuksia saamme käydä taas läpi tarpeeksi kun matka vaihtuu USAn jälkeen takaisin reppureissaus-moodiin.

Aavikkotaipaleen loputtua harmittelimme, ettemme bonganneet ainuttakaan tumbleweediä, eli niitä korsipalloja jotka pyörivät aavikolla, emmekä myöskään kaktuksen muotoista kaktusta (siis sellaisia sarjakuvista tuttuja). Mukava ja ihmeellinen oli tämä aavikko-osuus silti!


Teksasilaisella levähdyspaikalla sai äänestää.


USAssa näkee melkoisen usein tällaisia kulkupelejä liikuntarajoitteisten ihmisten käytössä. Valitettavan usein liikuntarajoitteisuus on itseaiheutettua.


Erämaamatka jatkui mystisiä teitä pitkin...