Tonga

Tässä isompi latinki jorinoita viimeisen parin viikon ajalta. Edellinen Kalifornia-posti lähetettiin Tongalta, jossa kuvien latautumiseen meni yli neljä tuntia. Katsoimme viisaammaksi vaihtaa maisemia nopeampien internettien äärelle ennen tämän jutun lähettämistä.

Los Angelesista matkamme jatkui kohti täysin päinvastaista maailmaa, Tongan kuningaskuntaa keskellä Tyyntä valtamerta. Matka meinasi pysähtyä heti alkuunsa Losin lentokentälle, koska Markuksen reissussa rähjääntyneen passin kuvasivu repsotti yllätykseksi puoliksi irrallaan. Tyly virkailija taitteli kuvasivua vielä niin ammolleen kuin sai, mutta ei saanut onneksi sivua irtoamaan, kuten muuan epäonniselle Juholle kävi. Virkailija totesi vain että aivan joka paikassa ei noin risalla passilla pääse eteenpäin, mutta päästi kuitenkin meidät matkaan. Meille jäi mielikuva, että ovat USAssa varmasti vain tyytyväisiä saadessaan lähettää pois yhdenkin kurjan, jolla ei maan kansalaisuutta ole.

Lensimme matkan erinomaisen Air New Zealandin kyydissä Tongalle, tehden välilaskun Samoalla. Matkaa Samoalta Tongalle oli vain puolisentoista tuntia, mutta jollakin kieroudella meiltä varastettiin vuorokausi reissusta tällä välin! Yölento Los Angelesista lähti siis tiistai-iltana, Samoalla kävimme jaloittelemassa tovin keskiviikkoaamuna ja perillä Tongalla olimme torstaiaamuna. Fua'amotun lentokenttä sijaitsee Tongatapulla, Tongan pääsaarella. Lentokentällä meitä oli odottelemassa guesthousemme pakettiauto, jolla hurruuttelimme majapaikkaan nukkumaan vähemmän laadukkaitten lentokoneunien päälle. Saari oli saanut tsunamivaroituksen sillä välin kun tapoimme univelkoja, mutta se oli onneksemme heti perään peruttu. Onneksi kukaan ei ehtinyt tulla turhaan herättelemään kesken unien. Huomasimme herättyämme myös että olimme ensimmäistä kertaa maassa, jossa ei löytynyt verkkoa niin Soneran kuin Elisankaan liittymillä (pari viikkoa myöhemmin, viimeisenä päivänämme Tongalla verkko tosin sitten löytyi Elisalla kun sattumalta kokeili).

Tonga on siis 169 saaresta koostuva valtio keskellä Tyyntä valtamertä, parituhatta kilometriä koilliseen Uudesta Seelannista, viitisentoista tuhatta kilometriä Suomesta, eli kauemmas ei kotoa juuri pääse. Saarilla asuu reilut satatuhatta ihmistä, joista yli 70 000 Tongatapun pääsaarella. Saarista asumattomia on 36, joten omaa paratiisirantaa löytyy täältä jokaiselle massaturismin kansoittamia rantakohteita karttaville. Kovin helppoa ei Tongalle ole päästä, ja järkevin tapa Suomesta taitaa olla lentää ensin erillisillä lipuilla Lontooseen ja jatkaa sieltä budjettiluokan maailmanympärimatkalipulla pallon toiselle puolelle ja takaisin. Kaiken tämän matkustuksen lisäksi matkaa kannattaa vielä jatkaa Tongatapulta kaukaisemmille saarille, sillä tämä pääsaari ei ole vielä mikään erityisen houkutteleva paikka.

Reissaajatuttavamme Late oli suositellut tätä paikkaa jo paljon ennen matkamme alkua, kuvaillen että Tongatapulla on kuin olisi mökillä. Ja vertaus oli kyllä osuva. Majoituksemme jopa haisi mökille, lukemiseksi löytyi Valittuja Paloja, kärpäset pörräsivät ympärillä, eikä siellä tosiaan ollut oikein mitään tekemistä. Sisustuskin mukaili mökkilinjaa: vahakankaiset pöytäliinat, herttaiset nuhjaantuneet huonekalut ja kukikkaat verhot. Sääkin oli harmaa ja sateinen monena päivänä. Yksi asia kuitenkin poikkesi mökkivertauksesta: jostain kuului aina elämöintiä, eikä hiljaisia hetkiä ollut yölläkään. Koiralaumat haukkuivat yötä myöten, ja kukot aloittivat kiekumisen heti kun aamu alkoi sarastamaan. Joinakin öinä heräsimme kirkonkellojen kalkatukseen klo 4:45, rumpujen säestämänä. Ensimmäisenä yönä tämä meteli aiheutti melkoisen säikähdysherätyksen: oliko kyseessä tsunamivaroitus, vai mikä maailmanloppu meitä uhkasi? Ei, möykkä kutsui vain kello viiden aamukirkkoon, keskellä viikkoa. Tongalaiset tykkäävät myös perinteiden mukaisesti polttaa roskia pihoillaan, vaikka jäteautot nykyään kulkevat ja keräävät ihmisten roskat kuten Suomessakin. Tongatapulla leijaili siis usein savun haju. Mutta saarella oli silti mukava olla tekemättä mitään, aika oli pysähtynyttä ja kenelläkään ei ollut kiire mihinkään. Ympäristö oli oiva lueskelemiseen, ja Markus pelasi Outin läppärillä läpi vanhan Indiana Jones: Fate of Atlantis -pelin kaikki kolme tarinaa.


Pääkaupunki Nuku'alofan laituria


Yksi Tongatapun suosituimmista ravintoloista

Tongalla ei näy mitään tuttuja ulkomaisia yrityksiä, suuri osa ns. ruokakaupoista eli tien varsilla olevista parakeista ovat vain pieniä kioskeja jotka myyvät enimmäkseen tölkkimuonaa. Tonga on sangen köyhä kehitysmaa. Autot, tiet ja asumukset ovat ikäloppuja ja sikapossut juoksentelevat teiden varsilla. Silmiinpistävimpänä yksityiskohtana teiden varsilla on kirkkojen määrä. Kirkkoja on satapäin jo yksin Tongatapun saarella ja jokainen kristinuskon suuntaus on edustettuna, varsinkin mormonit. Siksi Tongalla vallitsee kovin konservatiivinen ja vahvasti uskonnollinen, häpeilevä kulttuuri. Miltei joka paikassa, paikallisten käyttämillä julkisilla rannoillakin on miesten kiellettyä oleskella ilman paitaa, naisista puhumattakaan. Paikalliset käyvät siis uimassakin vaatteet päällä! Jopa tabu-sana on alunperin tongaa, tapu tarkoittaa tongaksi kiellettyä tai pyhää.


Muut talot Tongalla olivat melko mörskiä, kirkot ja temppelit eivät.


Tongalla kuolleita surraan pukeutumalla mustaan hameeseen ja ta'ovala-mattoon. Lähisukulaisen tai kuninkaan kuollessa mattoa saatetaan kantaa vyötäröllä jopa vuosi.


Tongan pääkaupungin Nuku'alofan hiljaista ydinkeskustaa

Tonga on Tyynen Valtameren saarten ainoa monarkia, ja on ollut sitä jo vuosisatoja. Toistaiseksi kuningas Tupou V vielä päättää asioista, mutta vuonna 2010 maan pitäisi notkahtaa kohti demokratiaa ja vallan pitäisi siirtyä pääministerille. Maan talous on kuralla. Kansa elää enimmäkseen kalastuksella ja maanviljelyksellä, muita luonnonvaroja saarella ei ole. Kuninkaalliset ja aateliset hallitsevat kaikkea rahakkaampaa bisnestä. Maan johto ei ole erityisesti kannustanut yrittämään mitään, ja moni tuntuukin mieluummin laiskottelevan. Maan passeja sai ostaa aiemmin rahalla, ja varsinkin kiinalaiset tulivat ryminällä paikalle ja bisnestaidoillaan pyörittävät tätä nykyä enemmistöä kaupoista ja elintarvikekioskeista. Tärkeä rahanlähde kansalle on ulkomailla asuvien tongalaisten kotiin lähettämä raha. Puolet väestöstä asuu ulkomailla, enimmäkseen Uudessa Seelannissa. Turistibisneskin on vielä hyvin alkeellista Tongalla verrattuna muihin Polynesian saariin, kuten Fidziin tai Samoaan. Reppureissaajillehan tämä on vain hyvä uutinen, sillä Tonga on hieman halvempi kuin muut alueen saaret. Ei tosin mikään halpa paikka silti, koska suurin osa elintarvikkeista tuodaan meren takaa.

Majoitumme Tongatapu-pääsaarella lompakolle ystävällisessä Toni's Guesthousessa. Paikan pitäjä Toni on 22 vuotta Tongalla asunut pohjoisenglantilaisukko, jolla on äärimmäisen kuiva huumorintaju. Meitä herran sarkastiset veistelyt huvittivat, mutta varsinkaan monet amerikkalaiset eivät kuulemma ymmärrä hänen pohjoisenglantilaista huumoriaan. Toni on tuttu Madventures-sarjan ekalta kaudelta, hän muistelikin vielä kun Riku ja Tunna olivat vierailemassa saarella, ja sanoi että suurin osa Tongalle tulleista suomalaisista on sarjan jakson nähnyt. Muutama hienostelevan näköinen tyyppi on kuulemma nyrpistänyt naamaansa ja sanonut että "he eivät katso sellaisia sarjoja". Tonin majatalossa tutustuimme erikoiseen porukkaan, meidän lisäksemme paikassa majoittui pari japanilaista tyttöä, saksalainen baarinpitäjä joka oli lähtenyt maailmanympärimatkalle päivän varoitusajalla, Bermudalla rahanpesua työkseen tehnyt jenkkinilkki, amerikkalainen purjehtija-eläkeläinen joka ei omistanut kenkiä ja liuta reppureissaajia sieltä täältä. Guesthouse oli aivan keskellä saarta ja kaukana kaikista rannoista tai yhtään mistään, joten illat vietettiin porukalla paikan sisäpihalla rupatellen.

Toni kertoili eräänä iltana kavakulhon äärellä historiastaan. Englannissa hän oli ollut aikoinaan putkimies. Hyvin oli tienannut taitava ammattimies siihenkin aikaan, varsinkin pimeänä, ja yksityisyrittäjänä bisnekset luistivat seitsemänä päivänä viikossa. Duunin jälkeen oli tapana ryypätä rajusti, ja elämäntyyliä jatkui pitkän aikaa. Bridge-korttien äärellä pubissa saattoi mennä päivässä lopulta jopa 35 pinttiä, joka täyttänee jo rajun ryyppäämisen määritelmän. Eräänä päivänä 22 vuotta sitten Toni totesi pubissa ollessaan itselleen että "Eihän tässä ole mitään järkeä", lausahti kavereilleen "I'm going", lopetti juomisen siihen paikkaan ja marssi ulos. Toni keräsi töillään vielä hieman pääomaa, jota kertyikin ilman ryyppyharrastusta hyvää kyytiä, ja lähti Tongalle. Samalla reissulla hän on edelleen, eikä ole juonut tai polttanut kertaakaan pubista lähdön jälkeen. Alkoholiton kava tosin maistuu vieläkin, vaikka joka ilta jos majatalon vieraista löytyy innokkaita seuraksi.


Kavakulho puolillaan maitoteen väristä kavaa. Nautitaan perinteiden mukaan ukkojen kesken. Kavaa juodaan kaikilla Tyynenmeren saarilla ja yleensä kaikkialla missä on näistä maista poismuuttaneita.

Tongatapulla aktiviteetit ovat vähissä, mutta yksi mielekäs juttu on Tonin järjestämä kiertoajelu, jolla näkee yhdessä päivässä kaiken oleellisen Tongatapun saarelta. Kuskimme ja selostajamme Toni kierrätti meitä pakullaan ympäri pientä saarta ja virkkoi lakonisia kommentteja väliin. Kierrokselta jäi ainakin mieleen miltä näyttää mormonitemppeli, sillä niitä tuli vastaan jatkuvasti. Mormoneilla on tapana purkaa täysin kelvollisia temppeleitään alkutekijöihinsä ja rakentaa uudempi ja ehompi tilalle. Opimme myös tongalaisen viljelytavan: Tökkää siemenet maahan ja tule katsomaan joskus myöhemmin. Monet viljelyskasveista kasvavat ja kukoistavat varsin ryteikköisissä olosuhteissa, mikäpä sen helpompaa. Tongan eläimistöstä näimme isojen mutta vaarattomien hämähäkkien lisäksi puissa yötä vartovat ketunnaamaiset lepakot (engl. flying fox) ja edistykselliset merestä kalastavat siat. Muutama hieno nähtävyyskin tasapaksulta vaikuttavalta Tongatapulta löytyi, kuten merivettä korkeina vesipatsaina ryöpyttäviä blowhole-onkaloita. Tourilla pääsimme myös uimasille ja nautimme lounaan kookospähkinöistä juotavine kookosvesineen, päivä oli luultavasti tapahtumarikkain mitä Tongalla ollessamme vietimme.


Tongatapun kookospalmuja


Tongatapun erikoinen maamerkki: Kolmihaarainen kookospalmu!


Rantaan pärskyvät aallot suihkusivat paineella blowhole-onkaloista.


Toni. Miksi veitsi, emme tiedä.


Päivisin Tongatapulla oli mukavat reilut +25C lämmintä, mutta öisin lämpötila laski +20C pintaan ja paikalle tyypillinen kova tuuli sai ilman tuntumaan välillä aika viileältä.


Tonin kiertuepaku



Tongatapun kuuluisat kalastavat siat


Täältäkin piti ottaa jo tavaksi tullut kuva paikallisesta hämiksestä.


Verkot kuivumassa


Nainen valmistaa tapa-liinavaatetta nuijimalla puun kuorta ohueksi kankaaksi.

Samana iltana päädyimme vielä parin muun majapaikkalaisen kanssa viettämään feastia, eli paikallista syömäjuhlaa Oholei-rannan liuskekiviluoliin pystytettyyn illanviettopaikkaan. Turisteja oli tungettu paikkaan niin että luolan saumat natisivat ja buffettiin sai jonottaa tolkuttomasti. Polynesialainen tanssiesitys ja tulishow olivat kyllä viihdyttäviä, mutta muuten koko lysti oli aika turha kokemus.

Tarkoituksenamme oli alunperin viettää mahdolllisimman vähän aikaa pääsaarella opittuamme että esimerkiksi Ha'apain ja Va'vaun saariryhmiltä löytyisivät ne kunnon paratiisirannat ja rauha. Meillä oli kuitenkin hieman huonoa tuuria, sillä emme meinanneet löytää lentoja sopiville päiville. Lopulta saimme järjestettyä vain viisi yötä Ha'apailla oleskeluun. Yksi matkustusvaihtoehto olisi ollut saarten väliä matkaava lautta, joka kulkee kerran viikossa. Lautta on kuitenkin tarkoitettu ensisijaisesti rahdille, joten sen aikataulut ja matkan kesto ovat hyvin ailahtelevaisia, puhumattakaan laivan siisteydestä. Yksi näistä lautoista myös upposi elokuussa, matkustajia kuoli lähes sata. Otimme siis kalliihkot lennot Ha'apaille ja jäimme odottelemaan Tongatapulle .

Saavuimme Ha'apaille pikkukoneella lyhyen ja hieman kuoppaisen matkan jälkeen. Majapaikkanamme toimi Matafonua Lodge pienellä Foan saarella. Paikan pitäjät Sal ja Dave olivat uusiseelantilaisia, kuten moni paikan vieraistakin. Paikka oli kokonaisuudessan loistava, niin loistava, ettei meillä ollut mitään tarvetta poistua sieltä viiteen päivään. Asustimme korkeatasoisessa falessa, eli rantamajassa merenrannalla. Rauhaisa uimaranta ja snorklauspaikat sijaitsivat aivan vieressä ja Matafonua Lodgen oma kahvila-ravintola oli ihan huippu. Merihenkiset ruoat valmistettiin tuoreista aineksista ja jälkiruokana oli tarjolla muun muassa Bailey's-Toblerone-juustokakkua!


Pieni lentsikka kuljetti meidät Ha'apaille. Plussaa karvapäällysteisistä penkeistä.


Ha'apai oli vain puolen tunnin lentomatkan päässä, mutta sää oli ihan eri luokkaa. Tongatapulla sateli harva se päivä, mutta Ha'apai kärsi kuivuudesta tähän aikaan vuodesta.


Falemme ja rannan välissä oli pieni pusikko tuulensuojana. Tosin Matafonuan majatkaan eivät olleet ihan alkeellisimmasta päästä.


Tie Foalla


Perhosia ruuhkaksi asti




Ha'apain lentäviä kettuja


Auringonlasku Foan saarella


Outi kävi illalla taskulamppuineen hampaidenpesureissulla, ja säikähti hieman maassa vipeltäviä otuksia. Lähdimme kuvaamaan niitä taskulampun ja kameran salamavalon kanssa, ja löysimme kaikenlaisia rapuja ja muita veijareita jotka tykkäsivät juoksennella pihamaalla öisin.


Tämä herra halusi poseerata meille.

Uimme ja snorklailimme viisi Ha'apai-päiväämme aamusta auringonlaskuun asti. Olimme vuokranneet naapurin Happy Ha'apai Divers- firmalta snorklausvarusteet räpylöineen jotta pääsisimme ihmettelemään vedenalaista maailmaa. Biitsiltä piti poistua vain lounaalle ja illalliselle. Päivät kuluivat aivan liian sukkelasti, olisimme varanneet lisää aikaa Tongalle jos olisimme moisesta unelmapaikasta tienneet. Monena iltana olimme aivan poikki kun leppoisalta tuntunut vesiurheilu olikin vienyt voimat aivan huomaamatta. Seudulta olisi myös löytynyt erinomaisia paikkoja laitesukellukselle, mutta lisenssin suorittaminen oli melko kallista paikan päällä. Päätimme saada nipistettyä matkabudjetistamme siivut jotta saamme käytyä sukelluskurssin Kaakkois-Aasiassa myöhemmin, sen verran Galápagoksen ja Tongan snorklailuelämykset nostattivat kuumetta lajiin. Saattaapi olla että palaamme Ha'apaillekin takaisin joskus sukelluslisenssien kera.


Houmale'eian yleinen uimaranta oli usein yksin meidän.


Vesi oli yllättävän kirkasta rannassakin.





Pinnan alla näkyi kaikenlaista kummaa kasvustoa.


Erikoisia koralleja


Ihan pinnalla snorklaillenkin näki vaikka minkälaisia maisemia.


Vesissä näkyi jännänvärisiä kaloja.




Koralleja, koralleja, koralleja... Markus alkoi jo haaveilemaan vedenkestävästä järkkärikotelosta, mutta tämän reissun saamme pärjätä melkein-vedenkestävällä pokkarillamme (linssinsuojus näytti jo vuotavan vähän).


Merikurkku, josta saanee hyvän merikurkkusalaatin merimakkaraperunoiden kaveriksi.



Ja vielä lisää koralleja...

Eräänä iltapäivänä ennen snorkkeleiden vuokraamista Outi kokeili tutustua merenpohjaan uimalasien läpi ja sukelteli rannan tuntumassa löytäen aarteen. Outi kävi huikkaamassa pinnalla "Hei, kenenhän avaimet tuolla merenpohjassa on?", ja sukelsi tutunnäköisen avainnipun esiin vedestä. Meidän falen avainhan siinä oli. Avaimet olivat unohtuneet Markuksen uikkareiden taskuun ja ihmeen tuurilla sattuivat löytymään ennen kuin edes tiesimme niiden kadonneen.

Saksalaisilla on maine särmänä ja täsmällisenä kansana. Meidän tuntemamme germaanit ovat poikkeuksia tässä säännössä, ja nähtävästi kohtalonamme on tutustua samanlaisiin tapauksiin myös tällä matkalla. Michael, 18-vuotias huoleton kaveri Baijerista, majoittui kanssamme samaan Toni's Guesthouseen Tongatapulla. Heppu oli tullut Uuteen Seelantiin työviisumilla, mutta päätti heti alkuun lähteä kuuden viikon lomalle Tongalle. Tullessaan Tongalle Michael unohti rinkkansa lentokentän karuselliin, ja sai sen takaisin vasta parin päivän kuluttua, sillä sunnuntaisin Tongalla menee lentokenttäkin kiinni. Seikkailijaluonteena Michael päätti lähteä Va'vaun saarille rahtilaivalla, ja onnistui kadottamaan matkalla käsilaukkunsa, tietenkin sen yhden johon oli sijoittanut kaikki lääkkeensä, joita hänen täytyy syödä päivittäin. Lääkkeet olivat johonkin diabeteksen kaltaiseen sairauteen, ja ehdottoman pakollisia. Moisia troppejahan ei tietenkään Tongalta löytynyt, joten Michael päätti palata Aucklandiin ja lopettaa kuuden viikon Tonga-lomailunsa lyhyeen. Huoleton nuoriherra tietenkin matkasi luottokortitta, ja Uuden Seelannin pankkikortti ei etäisillä saarilla toiminut, joten kiireinen paluumatkakin piti rahapulassa tehdä osin samalla hitaalla lautalla ensin Va'vaulta Ha'apaille. Lautasta oli Va'vaulla hajonnut moottorit, joten sekin aikaansai lisää odottelua. Näimme heppua vielä Ha'apain lentokentällä, missä hän onnistui saamaan peruutuspaikan samalle lennolle jolla palasimme takaisin Tongatapulle, toivottavasti löysi myös lennon Aucklandiin asti!

Los Angelesissa jo melkein kuollut Markuksen passi kelpasi hyvin Tongan viranomaisille, mutta lentokentällä lähtiessämme Tongalta kohti Uutta Seelantia huomasimme että kuvasivu oli kiinni enää puolen sentin kaistaleelta. Hieman hermostuttavissa merkeissä saavuimme Aucklandin lentokentälle, jossa maahantuloviranomainen pyöritteli silmiään passin kanssa. Mukava virkailijasetä sanoi kuitenkin päästävänsä meidät maahan, mutta että välittömästi kannattaisi ottaa yhteyttä Suomen suurlähetystöön ja hommata uusi passi, kuvasivun irrotessa lopullisesti ei passilla pääsisi enää minkään rajan yli. Pulmana hommassa oli että lähin passinhakupiste täällä on Sydneyssa, Australiassa. Pienen selvittelyn jälkeen löytyi Aucklandista kuitenkin Suomen pääkunniakonsulaatti, joilla on valtuudet kirjoittaa Markukselle matkustuslupa Australiaan asti, jonne sitten päästään marraskuun lopulla hakemaan ja odottelemaan uutta passia. Australian etapista tulee sitten väkisin pitempi kuin suunnitellut pari viikkoa, mutta tämä kelpaa meille hyvin jos passipulma ratkeaa niinkin kivuttomasti.


Tongallakin osataan syödä epäterveellisesti. Kuvassa aamiainen.


Ja epäterveellisestä syömisestä kun tuli puhe, tongalaiset rakastavat säilykelihaa ja monet syövät sitä päivittäin. Saarilla myytävässä versiossa on 25% rasvaa, kun muualla maailmassa corned beefissä rasvaa on 10%:n kieppeillä.


Uusiseelantilainen hyväntekeväisyysporukka oli tempauksena siivoamassa Ha'apain saarta. Kutsuimme heitä roskasakiksi.


Tasoristeys tongalaiseen malliin: Autotie kulkee lentokentän kiitoradan halki.

Kookos-koralli-epeleitä

P.S. Kaikki vinkit hyvistä ja halvoista sukelluskurssipaikoista Kaakkois-Aasian suunnalla ovat tervetulleita, Thaimaasta tai Malesiasta mieluiten! Jos sinä tai joku tuttusi on käynyt kurssin, heitä suosituksia vaikkapa sähköpostilla, kiitti!