Ecuadorissa rinkka senkun kevenee!

Terveisiä Bañosista (suom. "Vessat"). Baños on 12 000 asukkaan turistikeskittymäkylä Ecuadorissa 1800 metriä merenpinnasta, korkeiden vuorten ympäröimässä laaksossa. Vieressä pelottelee 5016m korkea Tungurahua-tulivuori, joka on viimeksi purkautunut kunnolla elokuussa 2006. Vulkaanisuuden positivisena puolena kylässä on kuumia lähteitä, ja niiden ympärille rakennettuja kylpylöitä. Bañosin ympärillä on myös paljon upeaa luontoa, ja harrastemahdollisuuksia.

Matkasimme bussilla Quitosta Bañosiin. Vajaa nelituntinen bussimatka maksoi $3,5 henkilöltä, sekä yhden järjestelmäkameran, objektiivin ja muistikortin. Markus säilytti kameraa repussaan jalkojensa välissä, mutta taidokas rosvo oli saanut vohkittua kameran taemmasta penkkirivistä penkin alta ja jäänyt pois ennen päätepysäkkiä. Koska alatyylinen teksti ei sovi blogimme tyyliin, emme voi kuvailla kyseisen hetken mielialoja tässä sen tarkemmin. Mutta voitte kuvitella, ja lausua itse hiljakseen ääneen sanat joita käytimme kun huomasimme että kamera oli lähtenyt.

Hepuliamme selvitti kanssamme Bañosin bussiasemalla yhteensä noin parisenkymmentä ihmistä, mukaanlukien pari vartijaa ja pari poliisia. Paikkakunnan englanninkielentaitoiset tuotiin paikalle tulkkaamaan. Ihmiset olivat äärettömän avuliaita ja saimme loppujen lopuksi kyydin poliisilaitokselle ja sieltä mukaan katoamisilmoituksen paperilla. Nyt voi vain toivoa että matkavakuutus on hintansa väärti ja korvausten järjestely onnistuu täältä käsin. Meillähän on myös pokkarikamera hätävarana mukana, mutta sillä nyt ei itkemälläkään saa yhtä mainioita otoksia kuin järkkärillämme, joten koittakaa kestää. Aiomme ostaa uuden järkkärin hävinneen tilalle, mutta se on vielä aikamoinen kysymysmerkki mistä ja milloin moinen löydetään. Markus koitti Quitossa ja Guayaquilissa vilkuilla halpojen objektiivien perään, mutta kummassakaan ei tullut vastaan yhtään alan liikettä. Seuraava isompi kaupunki reitillämme lienee Cuenca (oman lausumistapamme mukaan "Kenkka"), joten toivottavasti siellä tärppää. Ja jos vakuutusyhtiö alkaa niskuroimaan korvauksen kanssa, voimme unohtaa lämpimät suihkut loppumatkasta. Mutta hyviä kuviahan on saatava!


Uusi kamera ansaitaan pudottamalla hostellien tasoa. Tämän majapaikan hinta oli 5 USD / nenä (majapaikassa oli siis toki toinenkin huone).

Bañosissa vietämme nyt neljättä iltaa, paikka on ollut molempien mieleen ja tekemistä on riittänyt. Toisen päivän aktiviteettina kävimme katselemassa vesiputouksia turistityyliin. Kulkuneuvona toimi kuorma-auto, jonka lavalla oli tivolimaiset penkit matkustajille. Teimme pysähdyksiä näköalapaikoille, ja huimalta näyttivät vuorilta laskeutuvat vesivirrat.


Tienvarsikojuja

Yksi pysäkeistämme oli benji-hyppypaikka kosken yläpuolella, ja hurjapäinen tyttö retkueestamme hyppäsi sillalta hullaantuneen kirkunan kanssa. Kyllä mekin oltas hypätty jos ei ois ollu rillit päässä... Uskaltauduimme kylläkin kanjonin yli menevään vaijerikoriin, jonka kyydissä sai myös hyvin adrenaliinia liikkeelle. Viimeinen stoppi oli pieni patikointi alas laaksoon katsomaan korkeaa vesiputousta. Putouksesta sinkoileva vesitihku kasteli kaikkinensa. Reissu takaisin ylös autolle oli rankka - jalat menivät hapoille kun saivat raukat pitkästä aikaa kunnon rääkkiä osakseen. Patikointi on muutenkin vähän vaativampaa täällä vuoristossa, joskaan Baños ei ole mitenkään erityisen korkealla.


Bañosin lähimaisemia


Benjihyppypaikka


Tällaisen kyydissä ihasteltiin maisemia.




Ja tältä näytti korin kyydissä.


Jo rutiiniksi muodostunut aktiviteetti tällä matkalla: laskeutuminen vesiputouksille.


Kiikkerää kivipolkua piti surffailla alas.


Tämä putous taisi olla nimeltään Pailón del Diablo.

Muina aktiviteetteina täällä patikoimme rinnereittiä pitkin ylös vuoren näköalapaikalle ja kävimme lillumassa eri lämpöisissä ulkoilma-altaissa vesiputouksen juurella sijaitsevassa kylpylässä. Rinnettä kivuttiin välillä polkua, välillä loppumattomia rappusia pitkin. Seuraavana päivänä kuumassa altaassa löhöily teki höpöä rinnekipuamisten väsyttämille lihaksille. Tänne voisi tulla uudelleenkin vaikka isommalla kaveriporukalla ja käydä trekkaus-, patikointi-, maastopyöräily-, koskenlasku- ja kaikenmaailman muut aktiviteetit läpi, tarjontaa on loputtomasti ja hinnat ovat melko edulliset. Me jätimme extremelajit väliin ja säästelemme tovin matkakassaa Galápagosin aiheuttaman budjettiloven jälkeen. Olemme myös kovasti tykästyneet useampaan ravintolaan paikkakunnalla, joten jos kiinnostaa joskus tulla käymään täällä, niin me lähdemme mukaan!


Patikointipolun alkupää. Isoin osa reitistä oli rappusia.


Laaksossa oli tyyntä, mutta rinteessä tuuli virkistävästi. Jos olisi hypännyt vähän, olisi voinut varmaan lentää jonkun matkaa.


Tarpomista


Paikallisille kiipeily oli naurettavan helppoa.


Pikkutyttökin tarvitsi apua vain korkeimmissa rappusissa.


Vihdoin ylhäällä! Alhaalla Baños.



Katutaidetta Bañosissa


Paikallinen suojelupyhimys La Virgen del Agua Santa (Pyhän veden neitsyt) suojeli kirkkomaalauksissa ihmisiä jotka joutuivat onnettomuuksiin. Tauluissa ihmiset putosivat rotkoihin hevosella, autolla tai vaijeriradalla, mutta ihmeen kaupalla selvisivät tilanteista seuraavassa ruudussa.

Vielä muutama sana Quitosta, josta nyt ei sattuneesta syystä juurikaan ole kuvia. Pääkaupunki Quito oli hieman hermostuttava paikka superturvallisten Galápagos-saarten jälkeen. Opaskirjat eivät tarjonneet kovin mairittelevia lausuntoja kaupungin turvallisuudesta, mutta perusvirheitä välttäen kaikki meni vallan hyvin. Majapaikkanamme toimi travellerighetto El Mariscal uuden kaupungin puolella. Outi teki Quitossa myös huokean parturireissun neljällä dollarilla, sisältäen pesun ja leikkauksen. Tuloskin oli kohtalainen. Vanhassa keskustassa oli mahtavia vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Muutaman puistoaukion lisäksi kävelimme kapoista kulttuuri-käsityöläiskatu La Rondaa pitkin, mutta amatöörimaisesti juuri siestan aikaan jolloin suurin osa paikoista oli kiinni. Viimeisenä päivänä matkasimme reilun neljän kilometrin korkeuteen Telefériqo- rinnehissillä ja kävimme huipulla sijaitsevassa happibaarissa nauttimassa annokset ookakkosta.


Kiinalaiset ravintolat eli chifat tarjoavat täälläkin edullista ja herkullista apetta. Kuvan annos maksoi reilut pari euroa.


Quiton vanhaakaupunkia, La Ronda -katu

P.S. Bussimatkalla maisemat olivat hienoja, ja vielä enemmän päivärepun tarkkailua harhautti bussin telkkareissa pyörinyt Dolph Lundgren Collecion Vol. 2 -leffakokoelma, espanjaksi tietysti. Jäimme vain miettimään ovatkohan Vol. 1 -kokoelman leffat parempia?

P.P.S. Toivottavasti rosvosta on hauskaa katsella kameran muistikortilta kuvia Quiton Telefériqo- rinnehissistä kun Markusta hieman pelotti 4000 metrin korkeudessa pienessä korissa kiikkuessa. Te ette niitä kuvia nyt valitettavasti pääse näkemään.