Galápagos - osa 1

Guayaguilista jatkoimme matkaa yhteen eniten odottamistamme kohteista, Galápagos-saarille ihailemaan sen omintakeista eläimistöä ja luontoa. Saaret ovat suosittu matkakohde, mutta liikennöinti sinne on kovasti säädeltyä ja verotettua. Näistä lisämaksuista suurin siivu menee suoraan Galápagoksen kansallispuiston suojeluun, joten samalla tulee maksettua itselle vähän parempaa omatuntoa. Turistisesonki alkaa virallisesti kesäkuun puolesta välistä. Silloin lentojen, hotellien ja risteilyjen hinnat pompsahtavat huomattavasti ylöspäin. Saapuessamme toukokuun lopulla majapaikat ja risteilyt olivat ottaneet jo varaslähdön sesonkihinnoitteluun. Hinnat olivat noin tuplat siitä mitä Lonely Planet-opus ilmoitti sesongin ulkopuolisiksi hinnoiksi - vihonviimeisestä läävästäkin pääsimme pulittamaan 25 dollaria yöltä.

Paras tapa tutustua Galápagosiin on risteillä saarilla useamman päivän ajan. Tällaisia monipäiväisiä veneretkiä on tarjolla yleensä neljän, viiden tai kahdeksan päivän mittaisena. Suurin osa paateista on 12-16 matkustajalle mitoitettuja, ja ne tarjoavat opastettuja kierroksia maihin sekä majoituksen ja täysihoidon. Veneiden taso vaihtelee melko pommeista kelluviin luksushotelleihin saakka. Risteilyt eivät ole aivan ilmaisia, mutta halvimmalla niitä saa itse saarilta aivan viime hetkillä ennen lähtöä. Näitä äkkilähtöjä ei ole jatkuvasti tarjolla, varsinkaan sesonkiaikaan, joten vaihtoehto sopii vain matkaajille joilla ei ole kiire mihinkään. Ja meillähän ei ole.

Saavuimme lauantaina aamupäivällä Baltra-saaren lentokentälle, josta matkasimme yhteensä puolisentoista tuntia bussilla, lautalla ja taas bussilla Santa Cruz -saaren, ja samalla koko Galapagoksen suurimpaan kaupunkiin Puerto Ayoraan. Siellä suunnistimme ensin suosituksia saaneeseen matkatoimistoon metsästämään jäljellä olevia äkkilähtöjä hieman ennen sulkemisaikaa. Halusimme ensisijaisesti 7 yön / 8 päivän risteilyn, veneen tasolla ei ollut niinkään merkitystä. Matkatoimiston tädillä olikin hihassaan pari vaihtoehtoa, mutta puhelusoittojen jälkeen paljastui että veneet olivat jo ehtineet täyttyä. Seuraavan kerran kahdeksan päivän risteilylle olisi tilaa vasta vajaan viikon päästä, ja niitä ei oltu vielä hinnoiteltu äkkilähtöinä. Punnitsimme vaihtoehtoja, ja loppujen lopuksi päädyimme kohtuuhintaiseen viiden päivän risteilyyn paremman luokan veneessä.


Merileijonat olivat varanneet sataman kaikki odotuspaikat päiväunilleen.

Meille jäi kuitenkin aikaa viettää neljä yötä Puerto Ayorassa, joka olikin hyvää vastapainoa hektiselle Guayaquilille. Kävimme ihastelemassa jättiläiskilpikonnia Charles Darwin -tutkimuskeskuksessa ja uimassa Bahía Tortuga (Tortuga Bay) -rannalla. Elo Puerto Ayorassa oli todella rauhallista, turvallista ja rentoa.


Näkymä hostellimme ikkunasta - rauhallinen Puerto Ayora.


Sinijalkasuulat ja muu yleisö odottaa mitä herkkuja rannan kokit laittavatkaan tänään (oletamme että raaka-aine ei ole kokkien takana lattialla).


Kaktus Santa Cruzin saarella


2,5-kilometrinen kivipolku vei Bahía Tortuga -biitsille.


Bahía Tortugan vulkaanisia rantakiviä



Pelikaanit viihtyivät seuranamme Bahía Tortugan paratiisirannalla.


Öklömakea Inca Kola sai aikaan vikkelät sokerinousut patikoinnin ja uinnin jälkeen.



Jättikilpikonnat, yksi syistä matkata Galápagos-saarille.


Outia vähän jänskätti vaikka kilpikonna oli kiltti, eikä tehnyt juuri äkkiliikkeitä.


Lounaan erikoinen lisuke. Pääruokana oli cevicheä, eli lime-mehussa marinoitua kalaa.


Vesille

Kun varasimme risteilyn, ei matkatoimistolla ollut antaa mitään esitettä kyseisestä purtilosta, mutta matkatoimiston täti vakuutti sen olevan todella hyvä.

Laivan huonot puolet: Kannella oleva poreallas ei ollut toiminnassa (koska merivesi oli uimalämpöistä tähän aikaan vuodesta). Mutta siitä päästäänkin niihin hyviin puoliin: laiva oli sitä luokkaa/tasoa että sen kannella oli poreallas. Laiva oli 16:lle matkustajalle erittäin passeli katamaraani, miehistöä/henkilökuntaa oli kahdeksan nuppia. Laiva oli myös Galápagos-saaria kiertävien laivojen paremmasta päästä. Hyvänä puolena vielä suurin osa kanssamatkaajista oli nuorehkoa reissaajaporukkaa. Mukana oli kaksi brittipariskuntaa, jotka olivat reissaneet jo hyvän tovin. Saksalainen pariskunta oli kolmen viikon lomareissulla Ecuadorissa. Jenkkiläinen lakimiespariskunta ja heidän poikansa oli lomamatkallaan Galápagoksella ja jatkamassa Peruun Machu Picchulle. Kanadalainen biologi-valokuvaaja oli jo toisella peräkkäisellä Galápagos-risteilyllään. Lisäksi matkassa oli kolme israelilaista poikaa ja yksi tyttö (kolmen vuoden intin jälkeen reissaaminen lie ihan hyvää vaihtelua... ja yksi tyypeistä oli saanut palvella maataan neljä vuotta).

Huomattava osa ensimmäisestä päivästä meni satamaan siirtymisessä ja viimeisiä matkustajia odotellessa. Myöhään iltapäivällä saavuimme ensimmäiseen päämääräämme, karun oloiselle Bartholomén saarelle. Jylhän saaren maisema oli kuin Mars-planeetalta. Maata peitti harmaa hieno vulkaaninen hiekka ja vihreys oli vähissä. Oppaaltamme Richarilta opimme tulivuorista ja purkauksista ja miten Galápagos-saarten maa ja pinta on muodostunut. Reippailimme ylös kallionkukkulalle, sen jälkeen maittoikin uinti saaren pienellä hiekkarannalla auringonlaskun aikaan. Rannalla loikoilleet merileijonat hieman arastelivat meitä, mutta rantakallioilla tapittavat pienet Galápagos-pingviinit eivät olleet moksiskaan. Yksikin raasu kaatui mahalleen kivelle veteen yrittäessään. Näimme myös maastoutumiskykyisiä merileguaaneja, pieniä laavaliskoja, kirkkaanpunaisia taskurapuja sekä fregattilintuja ja muita taivaalla liitelijöitä. Laivan ruokailusalissa nautimme hyvät illalliset reissun päälle. Yön päälle laivamme lähti heiluen seilaamaan kohti seuraavaa saarta, ja unen lomasta tulikin herättyä omaan hiissautumiseensa sänkyä pitkin sekä kolinaan, kun tavarat tippuilivat tasoilta iloisesti. Matkapahoinvointipillerit auttoivat merenkäyntiämme, muutama naapuri kun taas oli ruokkinut kaloja yön pikkutunteina.




Bartolomén maastoa, kuin eri planeetalta.


Pinnacle Rock


Bartolomén rantakallioita.


Auringonlaskun tultua hyönteiset tekivät blitzkrieg-hyökkäyksen joten pakenimme kumiveneillämme takaisin laivalle.


Ensimmäisen saarireissun päätteeksi meitä odotti tervetulokomitea.

Aamulla ikkunasta näkyikin jo erilaista maisemaa, vehreä Fernandina-saari tulivuorineen. Teimme aikaisen aamuretken Punta Espinosa-nimiselle ranta-alueelle. Kallioilla oli satapäin meri-iguaaneja, jotka pärskivät sieraimistaan ylimääräistä suolavettä. Iguaanit tulevat aina aamuaurinkoon keräämään lämpöä kehoonsa, jotta ne kykenevät lähtemään ruokailureissulle kylmään meriveteen. Ja merileväähän nämä rajulla irokeesilla varustetut otukset mutustavat. Bongasimme myös galápagosinhiirihaukan joka seuraili menoa varsin tyynesti, sekä lentokyvyttömän galápagosinmerimetson ja vilauksen merikilpikonnasta. Galápagosinmerimetso (engl. cormorant) lenteli aikoinaan näille saarille, sitten Darwinin juonet puuttuivat peliin ja surkastuttivat linnun siivet! Niinpä se ei enää tule saarilta pois lentelemään.


Punta Espinosa, Fernandinan saarella


Fernandinalla merileguaaneja oli loputtomasti.


Perhepotretti


Aurinkoa paistatellessa


Why so serious?



Fernandinaa


Valaan ruoto


Galápagosinhiirihaukka seurasi haukkana etteivät turistit poikkeaisi rauhoitetulle alueelle.

Toisen retken teimme läheiselle Isabela-saarelle, joka on Galápagosin saarista suurin, ja muodoltaan merihevosmainen. Patikointi tapahtui vaikeahkossa kivisessä maastossa. Israelilaisille ei kaikille ollut tullut mukaan kenkiä tuolle taipaleelle. He joutuivat kulkemaan omia aikojaan, mutta näppärällä sandaalienjakamis-systeemillä (kullakin yksi sandaali jalassa) he pääsivät onneksi lopulta perille. Laivan henkilökunta antoi illemmalla pussillisen jääpaloja kärsineille jalkapohjille. Mainittakoon että Isabela-saarelta kotoisin oleva oppaamme Richar kulkee lähes kaikki patikat paljain jaloin, myös tuon kivikkoisen taipaleen. Richar esittelikin ylpeänä jalkapohjiaan. Kun muut raspaavat tai voitelevat jalkojaan, hän vaan kovettaa niitä.


Laavaliskonkin piti kipristellä varpaitaan kuumilla kivillä.


Saarille rantauduttiin kumiveneillä - välillä kuivin, välillä märin jaloin.

Polun varrella köllötteli kelta-oransseja laavaleguaaneja, jotka olivat tosi symppiksiä tyyppejä. Näimme myös pusikoissa hiipivän villiintyneen kissan, joka on ihmisen aikoinaan saarille tuoma ja haitallinen Galápagosin eläimistölle. Menimme lopuksi snorklaamaan hiekkarannan edustalle, ja meren aallot olivat sangen hurjat sinä päivänä. Outi kokeili snorkkelia ensimmäistä kertaa ikinä, ja se kerta menikin totutellessa. Saksalainen Christian huuteli voitonriemuisena aaltojen lomasta joka kerta kun näki merikilpikonnan. Israelilaisetkin jaksoivat paljasjalkapatikoinnistaan huolimatta loihtia hienon hiekkakilpparin rannalle.


Galápagoksen ruskeakaulainen pelikaani


Laavaleguaani



Taskurapuja


Kaktusrypäs


Merileijonat poseerasivat reteinä.


Galápagosinmerimetso